Kataisen hallitus työllistää. Sote-uudistus sai kunnat ja muutkin vastuulliset tahot oikeisiin töihin. Ministeri Huovinen ilmaisi tyytyväisyytensä: ”Saimme 438 lausuntoa. Se on iso määrä, joka osoittaa mielestäni sen, että asia on koettu tärkeäksi.”

Ihme olisi, jos kuntien suurimman palvelusektorin ja kuluerän kohtalo ei kuntia kiinnostaisi.

Lausunnot saapuivat ministeriöön maaliskuun keskivaiheilla. Hallitus päättää sote-tavoitteensa ja –linjansa kehysriihessä paria viikkoa myöhemmin.

Ministeri sanoo: ”Kuntien mielipiteet hallituksen sote-mallista käydään tarkasti läpi ja palaute myös vaikuttaa.”

Tehokkaita aikovat Helsingissä olla. Parissa viikossa luetaan tekstit läpi, sisältö ja sanoma analysoidaan ja arvioidaan, kirjataan harkitut muutokset ja korjataan hallituksen esitystä.

Voiko tämä olla totta?

Vaikea sanoa, mutta totta on se, että Kataisen hallituksella ei ole edes aikomusta viedä lausuttuna ollutta sote-esitystään eteenpäin, ei edes jalostetussa muodossa. Se joudutaan hylkäämään huonona, epäkelpona ja perustuslainvastaisena. Piste.

Sote-uudistusta on kuitenkin jatkettava. Suomella ei ole varaa hylätä tehtyä työtä ja aloittaa aivan alusta. On astuttava askel taakse ja lähdettävä uudella innolla ja uusin oivalluksin kohti odottavaa ratkaisua. Turhasta päivittelystä ja päättämättömyydestä kärsii koko terveydenhuoltojärjestelmä ja sen kautta Suomen kansa.

Miten tästä eteenpäin? Vastaus on olemassa.

Suomen Kuvalehden 11/2014 artikkelissa Eeva-Liisa Hynynen haastattelee Hannu Leskistä, sairaanhoitopiirin johtajaa Oulusta.

Leskinen, tervejärkinen mies, analysoi vellovaa tilannetta optimistiseen sävyyn: ”On kolme mallia, vaihtoehtoa, joilla pärjättäisiin: sairaanhoitopiireihin pohjautuvat sote-alueet, tämä niin sanottu kokoomuksen, Vapaavuoren malli, siten, että perustason palveluissa väestöpohja olisi riittävän vahva, sekä kolmantena malli, jossa erva-alueet vastaisivat kaikesta.”

Selkeästi sanottu.

Sote-malleja on kehitelty urakalla, ministerikin väittää tuntevansa peräti 15 erilaista systeemiä. Asiantuntijat ovat tutkineet ja kehitellet ja päättäjät pallotelleet. Nyt on korkea aika viheltää se peli poikki ja siirtyä politikoinnista päätöksiin, muuten meille käy huonosti.

Mitähän jos uskoisimme Hannu Leskistä?

Hän toteaa: ”mieluiten erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto sekä sosiaalipalvelut samalle järjestäjälle, sote-alueelle. Ensisijainen suosikkini on sairaanhoitopiirien varaan rakentuvat sote-alueet, joita olisi noin 20. Ja hallituksen lakiesityksen ongelmalliselle vastuukuntamallille vaihtoehdoksi kuntayhtymä.”

Hannu Leskinen on asiantuntija, samalla myös tietäjä ja näkijä. Viisaita mies puhuu. Helppo on olla samaa mieltä.

Mistä rahat?

Veroista. Kanavana valtionosuuksien ohjaaminen suoraan sote-alueiden käyttöön ja kuntien yhteisvastuullinen osallistuminen talkoisiin kapitaalipohjalta. Kuntien maksuosuus pohjautuisi siis asukaslukuun, ei palveluiden käyttömäärään.

Sote-uudistus alkaa vaikuttaa selkeältä ja yksinkertaiselta. Hetkinen.

Kuka hallitsee, katoaako kansanvalta hallintohimmeleiden rakenteisiin, syntyykö demokratiavaje? Näin kyselee vallanahne poliitikko.

Uutta sote-aluetta voidaan nimittää kuntayhtymäksi tai peräti maakunnaksi. Yksi lysti. Valitaanko yksikön hallinto kansanvaaleilla vai valitsevatko kuntien valtuustot edustajansa päätöksentekoelimiin. Molemmat tavat voivat viedä toimivaan ja kansanvaltaiseen järjestelmään. Ovat myös vaivatta organisoitavissa.

Ei kuntayhtymän/ maakunnan poliittisten elimien valintatapa kuitenkaan taida ollaoleellista. Samat kasvot siellä kuitenkin paistattelevat ja kansalaisten asiaa ajavat.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus kansalaisten parhaaksi odottaa. Mallit tunnetaan ja paras ratkaisu tiedetään. Kansa odottaa Kataisen hallitukselta päätöksiä, viisaita ja vastuullisia.

Nyt on aika tehdä hyvä työ, siivota sotkut ja jatkaa matkaa.

Oulussa 21.3.2014   Matti Karhula