Hötkyilyä

Hallitus päätti: 110 miljoona lapsiperheiltä kansakunnan pelastamiseen. Kertomus jatkuu, päätöksen kerrannaisvaikutukset tutkitaan jälkikäteen. Päätös muuttuu, sanoo demari ja vihreä. Ei muutu, sanoo Katainen.
Oikea tapa on ensin tutkia ja saadun tiedon pohjalta tehdä päätökset. Kataisen hallitus toimi takaperoisesti, ensin päätös ja sitten tukinta. Koska päätös osoittautuu epäkelvoksi ja kohtuuttomaksi, tehdään uusi päätös, kaikesta huolimatta. Onko tämä holtittomuutta, välinpitämättömyyttä vai pelkästään politikointia? Uskottavuus on ainakin koetteella.
Vassarit saivat tekosyyn lähteä hallituksesta ja hallitus pääsi eroon värikkäästä ministeri Paavosta, lähti omin jaloin. Eliitti on tyytyväinen ja kansa ihmeissään.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Sote-ratkaisu

Kataisen hallitus työllistää. Sote-uudistus sai kunnat ja muutkin vastuulliset tahot oikeisiin töihin. Ministeri Huovinen ilmaisi tyytyväisyytensä: ”Saimme 438 lausuntoa. Se on iso määrä, joka osoittaa mielestäni sen, että asia on koettu tärkeäksi.”

Ihme olisi, jos kuntien suurimman palvelusektorin ja kuluerän kohtalo ei kuntia kiinnostaisi.

Lausunnot saapuivat ministeriöön maaliskuun keskivaiheilla. Hallitus päättää sote-tavoitteensa ja –linjansa kehysriihessä paria viikkoa myöhemmin.

Ministeri sanoo: ”Kuntien mielipiteet hallituksen sote-mallista käydään tarkasti läpi ja palaute myös vaikuttaa.”

Tehokkaita aikovat Helsingissä olla. Parissa viikossa luetaan tekstit läpi, sisältö ja sanoma analysoidaan ja arvioidaan, kirjataan harkitut muutokset ja korjataan hallituksen esitystä.

Voiko tämä olla totta?

Vaikea sanoa, mutta totta on se, että Kataisen hallituksella ei ole edes aikomusta viedä lausuttuna ollutta sote-esitystään eteenpäin, ei edes jalostetussa muodossa. Se joudutaan hylkäämään huonona, epäkelpona ja perustuslainvastaisena. Piste.

Sote-uudistusta on kuitenkin jatkettava. Suomella ei ole varaa hylätä tehtyä työtä ja aloittaa aivan alusta. On astuttava askel taakse ja lähdettävä uudella innolla ja uusin oivalluksin kohti odottavaa ratkaisua. Turhasta päivittelystä ja päättämättömyydestä kärsii koko terveydenhuoltojärjestelmä ja sen kautta Suomen kansa.

Miten tästä eteenpäin? Vastaus on olemassa.

Suomen Kuvalehden 11/2014 artikkelissa Eeva-Liisa Hynynen haastattelee Hannu Leskistä, sairaanhoitopiirin johtajaa Oulusta.

Leskinen, tervejärkinen mies, analysoi vellovaa tilannetta optimistiseen sävyyn: ”On kolme mallia, vaihtoehtoa, joilla pärjättäisiin: sairaanhoitopiireihin pohjautuvat sote-alueet, tämä niin sanottu kokoomuksen, Vapaavuoren malli, siten, että perustason palveluissa väestöpohja olisi riittävän vahva, sekä kolmantena malli, jossa erva-alueet vastaisivat kaikesta.”

Selkeästi sanottu.

Sote-malleja on kehitelty urakalla, ministerikin väittää tuntevansa peräti 15 erilaista systeemiä. Asiantuntijat ovat tutkineet ja kehitellet ja päättäjät pallotelleet. Nyt on korkea aika viheltää se peli poikki ja siirtyä politikoinnista päätöksiin, muuten meille käy huonosti.

Mitähän jos uskoisimme Hannu Leskistä?

Hän toteaa: ”mieluiten erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto sekä sosiaalipalvelut samalle järjestäjälle, sote-alueelle. Ensisijainen suosikkini on sairaanhoitopiirien varaan rakentuvat sote-alueet, joita olisi noin 20. Ja hallituksen lakiesityksen ongelmalliselle vastuukuntamallille vaihtoehdoksi kuntayhtymä.”

Hannu Leskinen on asiantuntija, samalla myös tietäjä ja näkijä. Viisaita mies puhuu. Helppo on olla samaa mieltä.

Mistä rahat?

Veroista. Kanavana valtionosuuksien ohjaaminen suoraan sote-alueiden käyttöön ja kuntien yhteisvastuullinen osallistuminen talkoisiin kapitaalipohjalta. Kuntien maksuosuus pohjautuisi siis asukaslukuun, ei palveluiden käyttömäärään.

Sote-uudistus alkaa vaikuttaa selkeältä ja yksinkertaiselta. Hetkinen.

Kuka hallitsee, katoaako kansanvalta hallintohimmeleiden rakenteisiin, syntyykö demokratiavaje? Näin kyselee vallanahne poliitikko.

Uutta sote-aluetta voidaan nimittää kuntayhtymäksi tai peräti maakunnaksi. Yksi lysti. Valitaanko yksikön hallinto kansanvaaleilla vai valitsevatko kuntien valtuustot edustajansa päätöksentekoelimiin. Molemmat tavat voivat viedä toimivaan ja kansanvaltaiseen järjestelmään. Ovat myös vaivatta organisoitavissa.

Ei kuntayhtymän/ maakunnan poliittisten elimien valintatapa kuitenkaan taida ollaoleellista. Samat kasvot siellä kuitenkin paistattelevat ja kansalaisten asiaa ajavat.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus kansalaisten parhaaksi odottaa. Mallit tunnetaan ja paras ratkaisu tiedetään. Kansa odottaa Kataisen hallitukselta päätöksiä, viisaita ja vastuullisia.

Nyt on aika tehdä hyvä työ, siivota sotkut ja jatkaa matkaa.

 

Oulussa 21.3.2014   Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Naapurisopua

Krimin kriisin varjosta nousee kansanedustaja Haapanen ja varoittelee meitä suomalaisia ”antautumasta Rosatomille”.

Tämän aamun, 5.3. kolumnissaan kansanedustaja Haapanen todistelee Fennovoiman ydinvoimalan vaaralliseksi, vahingolliseksi ja tarpeettomaksi tutuilla puolitotuuksilla. Uutta Haapasen ajatuksen juoksussa on toteamus, että Suomen energiahuollosta ”nykyistäkin suurempi osa tulee Rosatomin myötä Venäjästä riippuvaiseksi”. Varsinainen oivallus on väittää, että yhteistyö venäläisten kanssa on erityisen vaarallista ”maailman politiikan muuttuessa”.

Tänään Venäjä on Suomen tärkein kauppakumppani. Venäläiset matkailijat tuovat Suomeen rahaa yhtä paljon kuin kaikki EU-matkailijat yhteensä. Satu Haapasen Suomi ei näköjään yhteistyötä itäisen naapurin kanssa kaipaa, koska se lisää keskinäistä riippuvuutta.

Kun tässä olemme vähitellen yrittäneet oppia, että valtioiden väliset yhteiset talousintressit ovat paras rauhan ja edistyksen tae. Mutta ei. Satu Haapanen on valmis uhraamaan uhmakkaasti turvallisuuspolitiikan ydinvoimavastaisuuden alttarilla. Vihreä ajatus näyttää olevan torjua yhteistyö, koska Rosatom on tulossa rakentamaan atomivoimaa Suomeen.

Ei ole kaukana Venäjällä pelottelu. Olisiko kuitenkin parempi antaa Suomen eduskunnan aivan asiaperusteisesti päättää tehdäänkö uusi periaatepäätös vaiko periaatepäätöksen täydennys. Ei siinä venäläisiä tarvita, puhumattakaan venäläisillä pelottelua.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Kohta loistaa Valkea

Arinan Valkeasta tulee kauppapalatsi oululaisten makuun.  Se soveltuu rakennettuun ympäristöön, siis kaupunkimaisemaan. Valmistuttuaan se täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Varmaankin siitä tulee ostajan paratiisi, arkkitehtuurin helmi ja kaupunkilaisten ylpeyden aihe.

Eivät ole mainesanat huhupuhetta vaan meitä kaupunkilaisia edustavan rakennuslautakunnan enemmistön tosiksi toteamia. Kauneutta ja sopusuhtaisuutta vaaditaan laissa ja laillisuuden noudattamisesta rakennusasioissa vastaa lautakunta.

Rakennuslautakunta myönsi Arinan hankkeelle rakennusluvan vuoden alussa. Samalla lautakunta totesi, että suunniteltu rakennus on asemakaavan mukainen. Vähän oli matkan varrella, rakennuslupaa käsiteltäessä epäselvyyttä kaavanmukaisuudesta, nyt poikkeamat ja puutteet on tiettävästi ja  riittävästi korjattu. Rakennustyöt voivat jatkua. Myös ELY -keskuksen arkkitehdit ovat sen hyväksyneet.

Arina onnistui, kauppakeskuksen rakennuslupa myönnettiin. Onnitella sopii myös Valkean suunnittelijoita.  Rakennuslupaprosessi lähti liikkeelle raakilesuunnitelmilla. Julkisen keskustelun ja avoimen kritiikin johdosta arkkitehti sai aikaa ja mahdollisuuden osoittaa ammattitaitonsa ja panna parasta pöytään. Näin on syytä uskoa. Myös rakennuslautakunta on ansioitunut. Äänin 8 -2 lautakunta päätti tuntevansa Valkean suunnitelmat perinpohjaisesti. Myös naapureiden mielipiteet havaittiin suurelta osin huomioon otetuiksi. Koska sanomalehden mukaan lautakunnan enemmistö totesi asiasta käydyn lähes yletöntä keskustelua, se oli syytä tarpeettomana lopettaa. Päätös ottaa rakennuslupahakemus käsittelyyn oli demokraattinen. Jäsenten kertoman mukaan rakennusvalvonnan johtajakaan ei tällä kertaa painostanut päätöksiin.

Miten kävi Isokadun kattamisen?  Lehtitietojen mukaan Isokadun katkaisevan rakennushankkeen rakennusluvan hakija onkin Oulun kaupunki, ei Arina.

Ei tullut kaupungille rakennuslupaa. ELY -keskus puuttui peliin ja valitti hallinto-oikeuteen.  ELY -keskuksen mukaan katutason katkaiseminen kiinteällä lasiseinällä tulee asian merkittävyyden vuoksi ratkaista asemakaavan muutoksella. Valituksen perusteet vaikuttavat pilkun viilaukselta ja juristerialta. Mutta perusteista viis, ELY -keskuksen arkkitehdit valpastuivat julkisen keskustelun tuoksinassa ja oivalsivat epäillä koko hankkeen sopivuutta ja järkevyyttä.

Mitä tekee nyt kaupunki, rakennusluvan hakija?

Yhdyskuntajohtaja Vuononvirta on temppelin harjalla. Muuttaako suunnitelmia asemakaavan mukaisiksi, jäädäkö odottamaan hallinto-oikeuden päätöstä muutamaksi vuodeksi? Olisiko kuitenkin rehtiä ja reilua lähteä asemakaavan muutoksen tielle, sallia keskustelu ja sietää valitusten uhka? Vai olisiko oikea ratkaisu luopua koko kadun katkaisuhankkeesta?

Parempi on luopua valokatteesta ja lasiseinistä, koska  kaupunki, rakennusluvan hakija ei  hyödy katetusta ja katkaistusta kadun pätkästä. Pikemminkin päinvastoin, raskaan oloinen rakennelma keskellä katua loukkaa historiallisen ruutukaavakaupungin periaatteita ja kaupungin olemuksen ydintä.

Kun ei ole tarvetta eikä osaamista, unohdetaan koko juttu.

 

Oulussa 6.2.2014  Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

2013 – blogini pähkinänkuoressa

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2013 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

A New York City subway train holds 1,200 people. This blog was viewed about 7,300 times in 2013. If it were a NYC subway train, it would take about 6 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

North East Europe

Satuimme nokikkain kirjailija Brantberg ja minä. Maailman parantaminen jäi pahoin kesken, vähän reunasta raapaisimme.

Euroopan parlamentin vaalit ovat tulossa. Ei, ei kumpikaan meistä. Kunhan asetelmaa pohdimme. Eurooppa nousee, siitä olimme samaa mieltä. Suomi siinä ohessa. Riittääkö se meille? Ei riitä. Yksimielisesti päätimme, että meidän alueemme tarvitsee kokeneen, tietävän ja arvostetun edustajan sinne, missä päätökset tehdään.

Hän, joka on kelvollinen, ymmärtää, että Pohjoinen on mahdollisuuksien maa. Kirjailija Brantberg ja minä innostuimme kuvailemaan toiveiden Pohjoista ainakin yhden vaaliohjelman verran.

Mikä on se Pohjoinen, mahdollisuuksien maa? Karttaharjoitus yhdisti Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosat sekä Muurmanskin alueen yhdeksi talousvyöhykkeeksi, regiooniksi. Parhaimmillaan Euroopan Unioni on alueiden yhteisö, ei valtiollisten rajojen pirstoma tilkkutäkki.

Sujuvasti maalailimme elinkeinoille vauraan tulevaisuuden, ratalinjat ja muu logistiikka löysivät paikkansa, satamistakin sovittiin. Havaitsimme, että raukoilla rajoilla ei kaivata muiden apua, täällä pärjätään omin voimin, osataan ja aherretaan, kehitetään alueesta hyvinvoinnin moottori.

Alue tuli rajatuksi. Seuraavaksi pysähdyimme nimikysymykseen. Oulu on julistautunut pohjoisen Skandinavian pääkaupungiksi, Capital of Nothern Scandinavia. Siis Pohjois-Skandinavia? Väärin, ei Suomi kuulu Skandinaviaan vaan maantieteellisesti Fennoskandiaan. Paheksuimme Brantberg ja minä mainosmiesten vääräoppisuutta ja totesimme Oulu-brändin olevan kelvoton.

Takaisin kartan ääreen.

Kartta kertoo, että me asumme Euroopan koillisosassa, mantereen äärimmäisessä kolkassa. Johtopäätöksemme on, että Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosat sekä Kuolan alue nimetään Koillis-Euroopaksi, North East Europe, sekä luodaan alueelle, regioonille, yhteinen talous ja edunvalvonta. Oulun kaupungille soimme arvonimen Koillis-Euroopan pääkaupunki, Capital of North East Europe.

Olimme melkein samaa mieltä. Tulokseen olimme kuitenkin niin tyytyväisiä, että päätimme lahjoittaa Koillis-Eurooppa- käsitteen ja –asian kaikkien puolueiden ja ehdokkaiden käyttöön, meidän kaikkien parhaaksi.

Oulu 31.12.2013

Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Sana sanasta

Pakkasaamuna on hyvä viivähtää vielä hetki Valkean ääressä.

Eilisiltana 9.12. kaupunginhallitus muutti äänestyksen jälkeen sanan läpinäkyvä sanaksi valokate. Miksi ihmeessä, kysyy kansa. Kalevan mukaan syynä oli muuttaa Oulun keskustassa sijaitsevaa Galleria-korttelia koskeva maankäyttösopimus Arinan Valkea-hankkeelle suosiolliseksi.

Samalla kaupunginhallitus johdateltuna totesi, ettei valokate ole läpinäkyvä. Jos olisi, ei sanaa olisi tarvinnut muuttaa.

Yleisen käsitykseen mukaan valokate on läpinäkyvä. Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimistokin kertoo valokatteen tarkoittavan sateelta suojaavaa pintaa, joka on läpinäkyvä.

Oulu on eri maata. Meillä ei valokatteen läpi tarvitse nähdä. Kaupunginhallitus siis päätti, että valokate voi olla läpinäkymätön.

Taisi mennä vakava näytelmä farssin puolelle.

Oulussa 10.12.13                Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Arvoisa osuuskauppaväki

Oulun rumin talo –kilpailu on saamassa uuden voittajan. Jos Arinan Valkea, Oulun uusin tavaratalo, rakennetaan nykyisten rakennuslupasuunnitelmien mukaan, voitto on varma.

Riemuitseeko Arina? ”Me teimme, mitä halusimme. Me mitätöimme lainvoimaisen asemakaavankin. Sopimukset eivät meitä sido, lupaukset on tehty rikottavaksi.”

Mitä on tapahtumassa?

Edessäni on kaksi erilaista kuvaa. Isokadun ja Kauppurienkadun kulmasta pohjoiseen. Kuvillaan Uki Arkkitehdit visioivat, millainen on katettu katuosuus Valkean ja Kauppurikorttelin välissä.

Toisessa kuvassa, siinä vanhemmassa vuodelta 2008, katu on katettu läpinäkyvällä materiaalilla, lasilla varmaankin. Päädyt ovat myös lasia. Katunäkymä jatkuu katetun osan läpi kohti kirkon mäkeä. Talojen julkisivut ja räystäslinjat näkyvät. kaiken yllä kaartuu sininen taivas. Kuva kertoo, että katettu osuus yhä edelleen on katu, kuten Oulun ruutukaavakeskustassa tuleekin olla, läpinäkyvä, esteetön ja kadunomainen. Se on avoin väylä ihmisten tulla ja mennä. Kuva julistaa, että lasikaton alla katu on kaupunkilaisten yhteinen tila, kaupunkikulttuurin valtasuoni.

Toisessa, uudemmassa kuvassa tavaratalon raskas kattorakennelma työntyy kadun päälle. Umpinainen katto, reikien osuus on vain 20 %, ikään kuin kahmaisee katutilan itselleen. Piirtäjä näyttää kertovan, että saman katon alla on hyvä olla. Samalla hän julistaa, että entinen Isokatu on nyt tavaratalon osa. Täällä määrää tavaratalo, milloin läpi kuljetaan, milloin ovet suljetaan. Shoppailu sallitaan, oleskelu kielletään.

Taiteilija piirsi ensimmäisen kuvan Arinan toimeksiannosta asemakaavoitusta varten. Se oli lupaus, jonka perusteella Oulun kaupunki sallii kadun kattamisen. Toinen kuva löytyy työmaan aidasta, se kuvittaa rakennuslupapiirustuksia. Se kertonee Arinan todellisen tavoitteen, myös sen, että lupaus rikotaan. Eikö yhdessä suunniteltua lainvoimaista asemakaavaa ole tarkoituskaan noudattaa?

Monen sivun mittainen on pääsuunnittelijan kirjaama kaavasta poikkeamien luettelo. Oulun rakennusvalvonta kuittaa kaavan vastaisuudet vähäisiksi. Väärin, sen tietää rakennusvalvontakin. Tietänevät myös, että pahasti keskeneräisen ja asemakaavan vastaisen suunnitelman hyväksyminen rakennusluvaksi romuttaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen menettelyn. Samalla Oulun kaupunki menettää uskottavuutensa rakentamisen ohjaajana. Näyttävät ajattelevan, että huonompikin Oululle kelpaa.

Tarina kulminoituu käsitteeseen valokatteinen. Asemakaava vaatii, että Valkean kohdalla katutila on valokatteinen. Rakennusvalvonta näyttää tulkitsevan, että valokate tarkoittaa vähän rei´itettyä umpikattoa.

Miten asia oikein on?  Kotimaisten kielten keskuksesta kerrotaan, että kate on peitekerros, päällys. Valokate kattaa, suojaa sateelta ja läpäisee valon. Myös Oulun rakennusvalvonta on nettiohjeissaan käsitellyt aihetta: ”Valokate. Valokaterakenteissa käytetään alimpana lasina laminoitua lasia tai muuta vastaavaa rakennetta… ”

Molemmat tahot, myös rakennusvalvonta, todistavat, että valokate on läpinäkyvä. Pitäisi olla selvää puhetta, niin selvää, ettei sitä hovioikeuteen pidä mennä ratkaisemaan.

Isokadun rooli katettuna katutilana on asemakaavan lisäksi määritelty myös maankäyttösopimuksessa.

Missä sopimuksessa?

Oulun kaupunki, Oulun Pysäköinti ja neljä kiinteistöä tekivät 9.11.2011 maankäyttösopimuksen, jossa osapuolet sopivat asemakaavan ”toteuttamiseen liittyvistä oikeuksista, velvollisuuksista ja vastuista.” Sopimus liittyy asemakaavaratkaisuun, jonka ”sopijaosapuolet ovat toteuttaneet koko kohteen käsittävällä suunnittelulla, asemakaavan muutoksella ja osapuolten näkemyksellä yhteistoiminnan eduista.” Siis kohdekortteli on yhdessä suunniteltu, kaavoitettu ja sovittu.

Sopimus kertoo: Isokadun on oltava saavutettavissa ja poistuttavissa molemmista päistään kävellen ympäri vuorokauden. Katutilasta sovitaan, että kadulla ei saa olla kiinteitä rakenteita, kuten seiniä muualla kuin päädyissä. Sopijaosapuolet ovat myös päättäneet, että katutilan katteen ja päätyjen on oltava läpinäkyviä.

Miten kävi?

Rakennuslupapiirustuksista käy ilmi, että katu on osa tavarataloa. Valmius sulkea katuyhteys on varmistettu. Kadulle on tarkoitus rakentaa seiniä, jopa kaventaa katutilaa kiinteillä seinillä. Kiinteä hissitornikin on kadulle ilmestynyt. Ja katto. Läpinäkyväksi valokatteeksi määritelty on muuttunut 2,2 metriä paksuksi, rei’itetyksi umpikatoksi. Ei kuu kuumota, ei aurinko paista.

Ei ole rakennuslupasuunnitelma asemakaavan mukainen, maankäyttösopimuksesta puhumattakaan.

Mitä tekee Arina?

Arinan aloitteesta kaupungin avainhenkilöt esittävät muutettavaksi maankäyttösopimusta. Muutosmiesten logiikka sanoo, että muutetaan käsite läpinäkyvä kate, termiksi valokatteinen, joka voidaan sopuisasti tulkita umpikatoksi?

Mielenkiintoista. Umpikujasta yritetään selviytyä muuttamalla sopimusta. Mutta tie vie ojasta allikkoon. Ei monikantista maankäyttösopimusta kaksi, kaupunki ja Arina, muita sopijaosapuolia kuulematta voi muuttaa. Tuloksen näyttää olevan laittomuuden tie ja sopimusrikkomus. Samalla menee Oulun kaupungin uskottavuus myös sopijaosapuolena, ei mitätön juttu varsinkaan maankäyttösopimuksissa.

Palaan isoon kuvaan. Asemakaava syntyi poliittisessa ohjauksessa laajan kansalaiskeskustelun tuloksena. Nyt asemakaava ja sopimukset on tarkoitus mitätöidä. Arina jyrää ja virkakoneiston eliitti peesaa. Huonoa jälkeä syntyy, vaikka hyvää kaupunkia sanotaankin tavoiteltavan.

Näyttävät eväät loppuneen. Nyt tarvitaan kansalaiskuntoa. Tarvitaan jälleen poliittista ohjausta. Tarvitaan vastuuta ydinkeskustan uudistamishankkeesta, tarvitaan panostusta laatuun, myös arkkitehtuurin. Ei se ylimääräistä rahaa vaadi, hyvä tahto ja taito riittävät.

Asemakaava määrittelee kaupunkirakenteelliset ja -kuvalliset periaatteet, ne, joita yhdessä on päätetty noudattaa. Arvoisa osuuskauppaväki, vaatikaa laadukasta työn jälkeä. Katsokaa, että Arinan Valkeasta tulee kaupunkirakentamisen mallisuoritus, joka kannustaa myös muita panostamaan laatuun. Kaikki Oulun parhaaksi.

Siitä teidän muistetaan ja viisauttanne kiitetään.

Oulussa 24.11.2013

Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , | 2 kommenttia

Asemalta merelle, kertomus vuodelta 2023

Kertomus vie meidät läpi Oulun. Ensin on aseman seutu ja kurkistus Raksilaan. Sitten Hallituskatua pitkin ydinkeskustaan ja torin rantaan. Siltojen yli Pikisaareen, Hietasaareen ja Nallikariin.

Millaisia elämyksiä reitti tarjoaa? Minäpä kerron.

Matkamies astuu etelän junasta asemalaiturille. Ensimmäinen havainto kertoo, että muutos kymmenessä vuodessa on hämmästyttävä.

Asema ja kauppakeskus samassa talossa. Sen arkkitehtuuri on sopusuhtaista ja suomalaisen asiallista. Asemalla ihmisiä tulee ja menee. On vilskettä, sorinaa ja porinaa. Missä on ihmisiä, siellä on kauppaa. Liikekeskus ulottuu asemalta radan yli ja ali Raksilan puolelle.

Oululainen asumisidylli kohisevan kaupungin ytimessä on saanut Raksilan puolella seurakseen torniparin. On Oulu nostanut profiiliaan, metreissä ainakin seitsemän kymmentä. Nainen vilkuttaa parvekkeelta. Terve.

Jo asemalla kulkija aistii, että Oulu on jälleen jääkiekon pääkaupunki. Kunnia kuuluu palaajille ja kiitos viisaalle päätökselle rakentaa uusi areena. Pikkukankaan kylkeen on noussut yksityisin varoin kulttuurin moniotteluhalli. Järjestyi myös tori autoille ja messuille siihen, missä ennen sijaitsi paloasema. Liikennekaaos on jäänyt historiaan.

Asemahallin kautta Hallituskadulle. Meurmanin ja Ervin visio kuuden vuosikymmenen takaa on vihdoin toteutunut. Oulun bulevardi on saanut päätteekseen aseman korkean lasiseinän, jota kuusikerroksiset tornit kehystävät. Ripaus Pariisia on kotiutunut Pohjan perukoille. Ei edes kallioparkin ajoramppi puiston kulmalla tätä menestystarinaa häiritse, pikemminkin tukee.

Ramppi kertoo, että Ouluun on tehty maanalainen kaupunki. Kallioon on louhittu ydinkeskustaa ruokkiva verkosto. Huolto pelaa alakautta kortteleihin katuelämää häiritsemättä. Autoilija voi laskeutua leveää väylää keskustan alle, jättää auto lataukseen, nousta hissillä kauppaan, käydä asioilla ilman toppaa ja turkiksia. Piipahtaa katetulla Isokadulla, nauttia lattea fiikusten katveessa, myös keskellä talvea.

Keskustassa liikkuvat tavarat, ajatukset, ihmiset ja raha. Mutta se on myös asuinpaikka. Oulun mallissa liiketilojen yläpuolelle, katoille rakennettiin asuintaloja pihoineen. Kun vielä oululaiset hoksasivat vaatia arkkitehdeilta hyvää jälkeä, uudistunut kaupunki on kasvanut suosituksi matkailukohteeksi, läpi vuoden ja vuorokauden kuhisevaksi kulttuurin, kaupan ja rakennustaiteen helmeksi.

Kaupunki päätti kasvaa myös ylöspäin. Korkeat rakennukset, uusimpana Galleria- torni, kehystävät Kaupunginojan puistovyöhykettä. Muualla korkeat rakennukset korostavat tärkeitä paikkoja kuten rautatieasema, Koskenniska, tori ja Toppila. Kaupungin profiili on saanut hallittua eloa ja näyttävyyttä.

Matka jatkuu. Torin ranta ja Heikolanniemi, Oulun satama ja kauppapaikka 1500-luvulta. Joki on tulvinut ja meri karannut. Lannistumatta kaupunkilaiset rakensivat, tekivät kauppaa ja vaurastuivat. Pääsatama siirtyi Toppilaa. Kaupungin rannassa satamatoiminnot hiipuivat ja kauppa hiljeni. Tänään kesätori on jälleen vilkas ja talvitori eloisa. Läpi vuoden kauppatori tarjoaa lähiruokaa, laulua ja soittoa.

Miten muutos parempaan alkoi? Ydinkeskustan edistys veti mukanaan. Tärkeää oli rakentaa lämmin talvitori kauppahallin pariksi, tärkeää oli hotelli pystyttää. Tapahtumatori ja Elämystentalo päätettiin toteuttaa yksityisin varoin. Vanha rantaparkki sai kannen ja sen päälle torin piknikeille, rovianteille, hupitaiteelle ja vakavahenkisyydelle. Ja mikä tärkeintä, keskustassa on jälleen luistinpaana.

Rantaan on syntynyt elämyskeskus. Oulun teatteri avasi ovensa kaikelle taiteelle, kirjasto muuntui uuden tyylin kulttuuritaloksi, Elämystentalo tarjoaa virtuaalihenkisille uusinta uutta ja torilla raikaa tanssin jytke. Enää ei oululaisia hirvitä Vänmannin saaren tornikaan, joka loistaa ilta-auringossa elävän kaupunkikulttuurin maamerkkinä.

Matka jatkuu Pikisaareen, jossa vanhat talot on korjattu ja uusia rakennettu.  Sitten Korkeasaareen, jonka sahateollisuus jätti ja luonto kaupunkilaisille puistoksi muovasi. Hyvä on rantoja samota, maisemia ihailla ja ruopatulla Rommakonselällä kisaavia pursia seurata.

Hietasaaren puolella avautuu Mustasalmen suu. Salmi ruopattiin moottoriveneellä ajettavaksi. Siitä kunniakkaasta teosta alkoi vuoroveneiden, pakettien, renessanssi.  Väylä vie torin rannasta Mustasalmea Nallikariin, sieltä Toppilansalmen suulle Merikeskukseen, salmea pitkin uuden, uljaan Toppilan läpi Hartaanselälle ja takaisin kaupungin rantaan. Lähtö kaksi kertaa tunnissa.

Hietasaaren rannasta näkymä yltää merelle asti. Edessä on kiertoliittymä. Sujuvaksi on liikennöinti tehty. Syynä on suuren suosion saavuttanut huvipuisto Kalevalan hengessä. Se on kuuluisa myös hiljaisuudestaan. Ei kolise eikä rämise. Tirehtööri Suutari piti sanansa.

Erikoisen ilmeen on Nallikariin tulo saanut. Nouseva ja laskeva, aaltoileva rakennus peittää Nallisportin palloiluhallin peltiseinän. Myös seuraava talo on saanut julkisivukseen merihenkisen lasiseinän. Läpinäkyvyys antaa kiehtovan ilmeen muutoin niin pelkistetylle laatikolle. Onnittelut arkkitehdeille.

Nallikarin ytimessä on tori ja Eden. Peruskorjattu kylpylä on herännyt uuteen kukoistukseen. Se on hyötynyt huvipuistosta, huoneistohotelleista, Pohton majoitustornista sekä kokous- ja kongressitiloista. Myös leirintäalueen vierasmäärät ovat kohonneet. Alueen toimijat onnistuivat toteuttamaan monipuolisen matkailu- ja viihdekeskuksen oululaisten iloksi ja hyödyksi. Keskittämällä palvelut Nallikariin Hietasaari säilyi luonnontilaisena kaupunkipuistona, jonka viherhoidosta vastaa kaupungin lammaskatras.

Nallikarintorilla matkaaja ihailee välkehtivää Perämerta. Hän astuu rannan tanssipaviljonkiin, huumautuu laskevan auringon säteistä, levollisen kauniista merimaisemasta ja antautuu valssin vietäväksi.

Matti Karhula

http://issuu.com/forum24/docs/f24_20131029/13?e=1856326/5409249

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Arinan Valkea

On hyvä, että keskustassa rakennetaan. Mutta miten rakennetaan?

Asemakaava on kaupungin valtuuston lainvoimainen päätös, jolla kaupunki ohjaa alueellaan suunnittelua ja rakentamista. Rakennusvalvonnan tehtävänä on valvoa, että asemakaavaa noudatetaan.

Galleria-korttelin Valkea-hankkeessa Oulun rakennusvalvonta on poikkeamassa asemakaavan sisällöstä ja määräyksistä. Salliessaan kaavan vastaisen rakentamisen rakennusvalvonta mitätöi valtuuston päätöksen ja kaupungin asemakaavassa ilmaiseman tahdon.

Asemakaava syntyy julkisen ja vuorovaikutteisen suunnittelun, tutkinnan ja arvioinnin tuloksena. Se perustuu paitsi kaupungin strategisiin tavoitteisiin myös laajoihin ja perusteellisiin selvityksiin ja tutkimuksiin. Myös asemakaavan vaikutukset liikenteeseen, kaupunkikuvaan, ihmisten viihtyisyyteen, terveyteen ja turvallisuuteen arvioidaan. Päätös asemakaavasta edellyttää siis punnittua tietoa, harkittuja ratkaisuja sekä oivallusta yhteisestä edusta. Hyvä, viihtyisä ja kaunis kaupunki syntyy rakentamalla talot, kadut ja torit asemakaavan mukaisesti. Kansanvalta vie parempaan tulokseen kuin mielivalta, suunnitelmallisuus parempaan kuin itsekäs voitontavoittelu.

Oulun rakennusvalvonta on valmis asemakaavan vastaiseen rakentamiseen. Tällaisen vaikutelman saimme lukiessamme torstaina 17. 10. sanomalehti Kalevaa.

Asemakaavan mukaisesti Isokadusta tulee Kesäkatu Galleria- ja Kauppuri- korttelin kohdalla. Sen on määrä olla kaikille avoin lämmin kaupunkitila, sellainen, jota kaupunkilaiset ja kaupunkikulttuuri kaipaavat.

Millainen katu? Asemakaavamääräyksiin on kirjattu läpikulkuoikeus: ”on läpikuljettava kävellen yleensä ympäri vuorokauden. Katutilassa ei saa olla kiinteitä rakenteita, kuten seiniä.” Asemakaavassa kadunomaisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Kesäkadun seinien ja vesikaton tulee olla läpinäkyviä, jotta näkymä Isokatua pitkin ei tyystin katkea. Kaavassa kerrotaan, että kadulle ”saa rakentaa valokatteisen tilan.” Tavoite siis on, että aurinko paistaa, kuu kumottaa ja tähdet tuikkivat katon läpi kadulle saakka. Varmemmaksi vakuudeksi Arina, rakennushankkeeseen ryhtynyt, ja Oulun kaupunki ovat maankäyttösopimuksessa määritelleet ja vahvistaneet, että Kesäkadulla on läpinäkyvä katto. Pitäisi olla selvää tekstiä.

Mutta ei. Kesäkatu on saamassa massiivisen umpikaton, johon on puhkaistu muutama reikä. ”Kyllä se on valokate” sanoo rakennusvalvonnan kaupunginarkkitehti. Hän perustelee väitettään Ympäristötalon vesikattoratkaisulla. Väärin väittää arkkitehti. Umpikatto siellä on. Ympäristötalon korkean keskusaulan umpinaisen vesikaton alapuolella, katon rajassa, on toki pystyikkunoita, joiden kautta auringon valo yltää sisätiloihin. Se on ylävalo, ei valokate. Käykää vaikka katsomassa.

Ei löytynyt kaupunginarkkitehdilta perustetta poiketa kaupungin asettamista laillisista ohjeista ja määräyksistä.

On Arinan rakennuslupasuunnitelmissa tiettävästi muutakin asemakaavan vastaista. Asemakaavoissa osoitetaan rakennusten ulkoseinien paikat ja kerrosten lukumäärät. Rakennuksen ulkoinen hahmo, sen ulkokuori tulee näin määritellyksi periaatteella: yli ei saa mennä, alle saa jäädä.

Galleria-korttelin asemakaavassa rakennuksen rajamerkinnät ovat sitovia. Tiettävästi korkean asuintornin pituus ylittää sitovan rajan yli kymmenellä metrillä. Enää ei ole kyse huolimattomuudesta, tietämättömyydestä eikä vähäisyydestä vaan tarkoituksellisesta kaavan vastaisuudesta.

Miksi ei asemakaava kelpaa rakennusvalvonnan arkkitehdeille, joiden edustaja voimakkaasti osallistui kaavan valmisteluun. Miksi ei Arinalle, joka oli kaavoitusvaiheessa suunnittelemassa korttelia yhdessä kaupungin kanssa. Osapuolet päätyivät yhteiseen ratkaisuun, jonka mukaan asemakaava laadittiin. Asemakaava on sopimusluontoinen asiakirja. Luulisi Arinan pitävän sovitusta kiinni ja kunnioittavan Oulun valtuuston päätöstä.

Täytyy sanoa, ihmeellinen on rakennuslupaprosessi Oulussa. Asemakaavan laatiminen on äärimmäisen avoin ja kansanvaltainen tapahtumasarja kun taas rakennuslupakäsittely on täysin salainen. Ei pääse kaupunkilainen suunnitelmia lehteilemään ja tarkistamaan, onko rakennus valtuuston tahdon mukainen. Ei pääse, ennen kuin lupa on jo myönnetty.

Mitenkähän rakennuslautakunnan jäsenet pääsevät suunnitelmiin perehtymään ja taustaryhmiensä kanssa suunnitelman laatua ja rakennuskelpoisuutta arvioimaan. Taitaa päätös sittenkin perustua pelkästään virkakoneiston esittelyyn ja päätösehdotukseen. Koneisto jauhaa mieleisensä päätöksen, virkavalta ohjaa kansanvaltaa.

Ei rakennuslautakunnan aivan yksin tarvitse raskaita ratkaisuja tehdä. Heidän avukseen on nimitetty kaupunkikuvatyöryhmä, joukko virkamiehiä ja pari ulkopuolista arkkitehtia. Työryhmän on määrä antaa lausuntoja rakennuslautakunnalle.

Arinan Valkea-hankkeessa on nähty erikoisia piirteitä. Arinan edustaja tiettävästi kävi työryhmän kokouksessa vaikuttamassa ja kaupungin korkea virkamies varmistamassa, etteivät jäsenet ja alaiset liikoja vaadi. Poikkeuksellinen menettely onnistui. Kaupunkikuvatyöryhmä hyväksyi asemakaavan vastaisuudet.

Käykö Oulussa niin, että voima jyllää ja raaka voima ratkaisee. Pilataanko Oulun ruutukaavakeskusta ohi mennen ja huomaamatta. Eikö kaupungissa sittenkään ollut sijaa hyvälle ja kestävälle arkkitehtuurille.

Oulussa 23.10.2013

Matti Karhula

mattikarhula.com

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi