Hötkyilyä

Hallitus päätti: 110 miljoona lapsiperheiltä kansakunnan pelastamiseen. Kertomus jatkuu, päätöksen kerrannaisvaikutukset tutkitaan jälkikäteen. Päätös muuttuu, sanoo demari ja vihreä. Ei muutu, sanoo Katainen.
Oikea tapa on ensin tutkia ja saadun tiedon pohjalta tehdä päätökset. Kataisen hallitus toimi takaperoisesti, ensin päätös ja sitten tukinta. Koska päätös osoittautuu epäkelvoksi ja kohtuuttomaksi, tehdään uusi päätös, kaikesta huolimatta. Onko tämä holtittomuutta, välinpitämättömyyttä vai pelkästään politikointia? Uskottavuus on ainakin koetteella.
Vassarit saivat tekosyyn lähteä hallituksesta ja hallitus pääsi eroon värikkäästä ministeri Paavosta, lähti omin jaloin. Eliitti on tyytyväinen ja kansa ihmeissään.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Sote-ratkaisu

Kataisen hallitus työllistää. Sote-uudistus sai kunnat ja muutkin vastuulliset tahot oikeisiin töihin. Ministeri Huovinen ilmaisi tyytyväisyytensä: ”Saimme 438 lausuntoa. Se on iso määrä, joka osoittaa mielestäni sen, että asia on koettu tärkeäksi.”

Ihme olisi, jos kuntien suurimman palvelusektorin ja kuluerän kohtalo ei kuntia kiinnostaisi.

Lausunnot saapuivat ministeriöön maaliskuun keskivaiheilla. Hallitus päättää sote-tavoitteensa ja –linjansa kehysriihessä paria viikkoa myöhemmin.

Ministeri sanoo: ”Kuntien mielipiteet hallituksen sote-mallista käydään tarkasti läpi ja palaute myös vaikuttaa.”

Tehokkaita aikovat Helsingissä olla. Parissa viikossa luetaan tekstit läpi, sisältö ja sanoma analysoidaan ja arvioidaan, kirjataan harkitut muutokset ja korjataan hallituksen esitystä.

Voiko tämä olla totta?

Vaikea sanoa, mutta totta on se, että Kataisen hallituksella ei ole edes aikomusta viedä lausuttuna ollutta sote-esitystään eteenpäin, ei edes jalostetussa muodossa. Se joudutaan hylkäämään huonona, epäkelpona ja perustuslainvastaisena. Piste.

Sote-uudistusta on kuitenkin jatkettava. Suomella ei ole varaa hylätä tehtyä työtä ja aloittaa aivan alusta. On astuttava askel taakse ja lähdettävä uudella innolla ja uusin oivalluksin kohti odottavaa ratkaisua. Turhasta päivittelystä ja päättämättömyydestä kärsii koko terveydenhuoltojärjestelmä ja sen kautta Suomen kansa.

Miten tästä eteenpäin? Vastaus on olemassa.

Suomen Kuvalehden 11/2014 artikkelissa Eeva-Liisa Hynynen haastattelee Hannu Leskistä, sairaanhoitopiirin johtajaa Oulusta.

Leskinen, tervejärkinen mies, analysoi vellovaa tilannetta optimistiseen sävyyn: ”On kolme mallia, vaihtoehtoa, joilla pärjättäisiin: sairaanhoitopiireihin pohjautuvat sote-alueet, tämä niin sanottu kokoomuksen, Vapaavuoren malli, siten, että perustason palveluissa väestöpohja olisi riittävän vahva, sekä kolmantena malli, jossa erva-alueet vastaisivat kaikesta.”

Selkeästi sanottu.

Sote-malleja on kehitelty urakalla, ministerikin väittää tuntevansa peräti 15 erilaista systeemiä. Asiantuntijat ovat tutkineet ja kehitellet ja päättäjät pallotelleet. Nyt on korkea aika viheltää se peli poikki ja siirtyä politikoinnista päätöksiin, muuten meille käy huonosti.

Mitähän jos uskoisimme Hannu Leskistä?

Hän toteaa: ”mieluiten erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto sekä sosiaalipalvelut samalle järjestäjälle, sote-alueelle. Ensisijainen suosikkini on sairaanhoitopiirien varaan rakentuvat sote-alueet, joita olisi noin 20. Ja hallituksen lakiesityksen ongelmalliselle vastuukuntamallille vaihtoehdoksi kuntayhtymä.”

Hannu Leskinen on asiantuntija, samalla myös tietäjä ja näkijä. Viisaita mies puhuu. Helppo on olla samaa mieltä.

Mistä rahat?

Veroista. Kanavana valtionosuuksien ohjaaminen suoraan sote-alueiden käyttöön ja kuntien yhteisvastuullinen osallistuminen talkoisiin kapitaalipohjalta. Kuntien maksuosuus pohjautuisi siis asukaslukuun, ei palveluiden käyttömäärään.

Sote-uudistus alkaa vaikuttaa selkeältä ja yksinkertaiselta. Hetkinen.

Kuka hallitsee, katoaako kansanvalta hallintohimmeleiden rakenteisiin, syntyykö demokratiavaje? Näin kyselee vallanahne poliitikko.

Uutta sote-aluetta voidaan nimittää kuntayhtymäksi tai peräti maakunnaksi. Yksi lysti. Valitaanko yksikön hallinto kansanvaaleilla vai valitsevatko kuntien valtuustot edustajansa päätöksentekoelimiin. Molemmat tavat voivat viedä toimivaan ja kansanvaltaiseen järjestelmään. Ovat myös vaivatta organisoitavissa.

Ei kuntayhtymän/ maakunnan poliittisten elimien valintatapa kuitenkaan taida ollaoleellista. Samat kasvot siellä kuitenkin paistattelevat ja kansalaisten asiaa ajavat.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus kansalaisten parhaaksi odottaa. Mallit tunnetaan ja paras ratkaisu tiedetään. Kansa odottaa Kataisen hallitukselta päätöksiä, viisaita ja vastuullisia.

Nyt on aika tehdä hyvä työ, siivota sotkut ja jatkaa matkaa.

 

Oulussa 21.3.2014   Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Naapurisopua

Krimin kriisin varjosta nousee kansanedustaja Haapanen ja varoittelee meitä suomalaisia ”antautumasta Rosatomille”.

Tämän aamun, 5.3. kolumnissaan kansanedustaja Haapanen todistelee Fennovoiman ydinvoimalan vaaralliseksi, vahingolliseksi ja tarpeettomaksi tutuilla puolitotuuksilla. Uutta Haapasen ajatuksen juoksussa on toteamus, että Suomen energiahuollosta ”nykyistäkin suurempi osa tulee Rosatomin myötä Venäjästä riippuvaiseksi”. Varsinainen oivallus on väittää, että yhteistyö venäläisten kanssa on erityisen vaarallista ”maailman politiikan muuttuessa”.

Tänään Venäjä on Suomen tärkein kauppakumppani. Venäläiset matkailijat tuovat Suomeen rahaa yhtä paljon kuin kaikki EU-matkailijat yhteensä. Satu Haapasen Suomi ei näköjään yhteistyötä itäisen naapurin kanssa kaipaa, koska se lisää keskinäistä riippuvuutta.

Kun tässä olemme vähitellen yrittäneet oppia, että valtioiden väliset yhteiset talousintressit ovat paras rauhan ja edistyksen tae. Mutta ei. Satu Haapanen on valmis uhraamaan uhmakkaasti turvallisuuspolitiikan ydinvoimavastaisuuden alttarilla. Vihreä ajatus näyttää olevan torjua yhteistyö, koska Rosatom on tulossa rakentamaan atomivoimaa Suomeen.

Ei ole kaukana Venäjällä pelottelu. Olisiko kuitenkin parempi antaa Suomen eduskunnan aivan asiaperusteisesti päättää tehdäänkö uusi periaatepäätös vaiko periaatepäätöksen täydennys. Ei siinä venäläisiä tarvita, puhumattakaan venäläisillä pelottelua.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Kohta loistaa Valkea

Arinan Valkeasta tulee kauppapalatsi oululaisten makuun.  Se soveltuu rakennettuun ympäristöön, siis kaupunkimaisemaan. Valmistuttuaan se täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Varmaankin siitä tulee ostajan paratiisi, arkkitehtuurin helmi ja kaupunkilaisten ylpeyden aihe.

Eivät ole mainesanat huhupuhetta vaan meitä kaupunkilaisia edustavan rakennuslautakunnan enemmistön tosiksi toteamia. Kauneutta ja sopusuhtaisuutta vaaditaan laissa ja laillisuuden noudattamisesta rakennusasioissa vastaa lautakunta.

Rakennuslautakunta myönsi Arinan hankkeelle rakennusluvan vuoden alussa. Samalla lautakunta totesi, että suunniteltu rakennus on asemakaavan mukainen. Vähän oli matkan varrella, rakennuslupaa käsiteltäessä epäselvyyttä kaavanmukaisuudesta, nyt poikkeamat ja puutteet on tiettävästi ja  riittävästi korjattu. Rakennustyöt voivat jatkua. Myös ELY -keskuksen arkkitehdit ovat sen hyväksyneet.

Arina onnistui, kauppakeskuksen rakennuslupa myönnettiin. Onnitella sopii myös Valkean suunnittelijoita.  Rakennuslupaprosessi lähti liikkeelle raakilesuunnitelmilla. Julkisen keskustelun ja avoimen kritiikin johdosta arkkitehti sai aikaa ja mahdollisuuden osoittaa ammattitaitonsa ja panna parasta pöytään. Näin on syytä uskoa. Myös rakennuslautakunta on ansioitunut. Äänin 8 -2 lautakunta päätti tuntevansa Valkean suunnitelmat perinpohjaisesti. Myös naapureiden mielipiteet havaittiin suurelta osin huomioon otetuiksi. Koska sanomalehden mukaan lautakunnan enemmistö totesi asiasta käydyn lähes yletöntä keskustelua, se oli syytä tarpeettomana lopettaa. Päätös ottaa rakennuslupahakemus käsittelyyn oli demokraattinen. Jäsenten kertoman mukaan rakennusvalvonnan johtajakaan ei tällä kertaa painostanut päätöksiin.

Miten kävi Isokadun kattamisen?  Lehtitietojen mukaan Isokadun katkaisevan rakennushankkeen rakennusluvan hakija onkin Oulun kaupunki, ei Arina.

Ei tullut kaupungille rakennuslupaa. ELY -keskus puuttui peliin ja valitti hallinto-oikeuteen.  ELY -keskuksen mukaan katutason katkaiseminen kiinteällä lasiseinällä tulee asian merkittävyyden vuoksi ratkaista asemakaavan muutoksella. Valituksen perusteet vaikuttavat pilkun viilaukselta ja juristerialta. Mutta perusteista viis, ELY -keskuksen arkkitehdit valpastuivat julkisen keskustelun tuoksinassa ja oivalsivat epäillä koko hankkeen sopivuutta ja järkevyyttä.

Mitä tekee nyt kaupunki, rakennusluvan hakija?

Yhdyskuntajohtaja Vuononvirta on temppelin harjalla. Muuttaako suunnitelmia asemakaavan mukaisiksi, jäädäkö odottamaan hallinto-oikeuden päätöstä muutamaksi vuodeksi? Olisiko kuitenkin rehtiä ja reilua lähteä asemakaavan muutoksen tielle, sallia keskustelu ja sietää valitusten uhka? Vai olisiko oikea ratkaisu luopua koko kadun katkaisuhankkeesta?

Parempi on luopua valokatteesta ja lasiseinistä, koska  kaupunki, rakennusluvan hakija ei  hyödy katetusta ja katkaistusta kadun pätkästä. Pikemminkin päinvastoin, raskaan oloinen rakennelma keskellä katua loukkaa historiallisen ruutukaavakaupungin periaatteita ja kaupungin olemuksen ydintä.

Kun ei ole tarvetta eikä osaamista, unohdetaan koko juttu.

 

Oulussa 6.2.2014  Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

2013 – blogini pähkinänkuoressa

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2013 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

A New York City subway train holds 1,200 people. This blog was viewed about 7,300 times in 2013. If it were a NYC subway train, it would take about 6 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

North East Europe

Satuimme nokikkain kirjailija Brantberg ja minä. Maailman parantaminen jäi pahoin kesken, vähän reunasta raapaisimme.

Euroopan parlamentin vaalit ovat tulossa. Ei, ei kumpikaan meistä. Kunhan asetelmaa pohdimme. Eurooppa nousee, siitä olimme samaa mieltä. Suomi siinä ohessa. Riittääkö se meille? Ei riitä. Yksimielisesti päätimme, että meidän alueemme tarvitsee kokeneen, tietävän ja arvostetun edustajan sinne, missä päätökset tehdään.

Hän, joka on kelvollinen, ymmärtää, että Pohjoinen on mahdollisuuksien maa. Kirjailija Brantberg ja minä innostuimme kuvailemaan toiveiden Pohjoista ainakin yhden vaaliohjelman verran.

Mikä on se Pohjoinen, mahdollisuuksien maa? Karttaharjoitus yhdisti Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosat sekä Muurmanskin alueen yhdeksi talousvyöhykkeeksi, regiooniksi. Parhaimmillaan Euroopan Unioni on alueiden yhteisö, ei valtiollisten rajojen pirstoma tilkkutäkki.

Sujuvasti maalailimme elinkeinoille vauraan tulevaisuuden, ratalinjat ja muu logistiikka löysivät paikkansa, satamistakin sovittiin. Havaitsimme, että raukoilla rajoilla ei kaivata muiden apua, täällä pärjätään omin voimin, osataan ja aherretaan, kehitetään alueesta hyvinvoinnin moottori.

Alue tuli rajatuksi. Seuraavaksi pysähdyimme nimikysymykseen. Oulu on julistautunut pohjoisen Skandinavian pääkaupungiksi, Capital of Nothern Scandinavia. Siis Pohjois-Skandinavia? Väärin, ei Suomi kuulu Skandinaviaan vaan maantieteellisesti Fennoskandiaan. Paheksuimme Brantberg ja minä mainosmiesten vääräoppisuutta ja totesimme Oulu-brändin olevan kelvoton.

Takaisin kartan ääreen.

Kartta kertoo, että me asumme Euroopan koillisosassa, mantereen äärimmäisessä kolkassa. Johtopäätöksemme on, että Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosat sekä Kuolan alue nimetään Koillis-Euroopaksi, North East Europe, sekä luodaan alueelle, regioonille, yhteinen talous ja edunvalvonta. Oulun kaupungille soimme arvonimen Koillis-Euroopan pääkaupunki, Capital of North East Europe.

Olimme melkein samaa mieltä. Tulokseen olimme kuitenkin niin tyytyväisiä, että päätimme lahjoittaa Koillis-Eurooppa- käsitteen ja –asian kaikkien puolueiden ja ehdokkaiden käyttöön, meidän kaikkien parhaaksi.

Oulu 31.12.2013

Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Sana sanasta

Pakkasaamuna on hyvä viivähtää vielä hetki Valkean ääressä.

Eilisiltana 9.12. kaupunginhallitus muutti äänestyksen jälkeen sanan läpinäkyvä sanaksi valokate. Miksi ihmeessä, kysyy kansa. Kalevan mukaan syynä oli muuttaa Oulun keskustassa sijaitsevaa Galleria-korttelia koskeva maankäyttösopimus Arinan Valkea-hankkeelle suosiolliseksi.

Samalla kaupunginhallitus johdateltuna totesi, ettei valokate ole läpinäkyvä. Jos olisi, ei sanaa olisi tarvinnut muuttaa.

Yleisen käsitykseen mukaan valokate on läpinäkyvä. Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimistokin kertoo valokatteen tarkoittavan sateelta suojaavaa pintaa, joka on läpinäkyvä.

Oulu on eri maata. Meillä ei valokatteen läpi tarvitse nähdä. Kaupunginhallitus siis päätti, että valokate voi olla läpinäkymätön.

Taisi mennä vakava näytelmä farssin puolelle.

Oulussa 10.12.13                Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi