Kertomus vie meidät läpi Oulun. Ensin on aseman seutu ja kurkistus Raksilaan. Sitten Hallituskatua pitkin ydinkeskustaan ja torin rantaan. Siltojen yli Pikisaareen, Hietasaareen ja Nallikariin.

Millaisia elämyksiä reitti tarjoaa? Minäpä kerron.

Matkamies astuu etelän junasta asemalaiturille. Ensimmäinen havainto kertoo, että muutos kymmenessä vuodessa on hämmästyttävä.

Asema ja kauppakeskus samassa talossa. Sen arkkitehtuuri on sopusuhtaista ja suomalaisen asiallista. Asemalla ihmisiä tulee ja menee. On vilskettä, sorinaa ja porinaa. Missä on ihmisiä, siellä on kauppaa. Liikekeskus ulottuu asemalta radan yli ja ali Raksilan puolelle.

Oululainen asumisidylli kohisevan kaupungin ytimessä on saanut Raksilan puolella seurakseen torniparin. On Oulu nostanut profiiliaan, metreissä ainakin seitsemän kymmentä. Nainen vilkuttaa parvekkeelta. Terve.

Jo asemalla kulkija aistii, että Oulu on jälleen jääkiekon pääkaupunki. Kunnia kuuluu palaajille ja kiitos viisaalle päätökselle rakentaa uusi areena. Pikkukankaan kylkeen on noussut yksityisin varoin kulttuurin moniotteluhalli. Järjestyi myös tori autoille ja messuille siihen, missä ennen sijaitsi paloasema. Liikennekaaos on jäänyt historiaan.

Asemahallin kautta Hallituskadulle. Meurmanin ja Ervin visio kuuden vuosikymmenen takaa on vihdoin toteutunut. Oulun bulevardi on saanut päätteekseen aseman korkean lasiseinän, jota kuusikerroksiset tornit kehystävät. Ripaus Pariisia on kotiutunut Pohjan perukoille. Ei edes kallioparkin ajoramppi puiston kulmalla tätä menestystarinaa häiritse, pikemminkin tukee.

Ramppi kertoo, että Ouluun on tehty maanalainen kaupunki. Kallioon on louhittu ydinkeskustaa ruokkiva verkosto. Huolto pelaa alakautta kortteleihin katuelämää häiritsemättä. Autoilija voi laskeutua leveää väylää keskustan alle, jättää auto lataukseen, nousta hissillä kauppaan, käydä asioilla ilman toppaa ja turkiksia. Piipahtaa katetulla Isokadulla, nauttia lattea fiikusten katveessa, myös keskellä talvea.

Keskustassa liikkuvat tavarat, ajatukset, ihmiset ja raha. Mutta se on myös asuinpaikka. Oulun mallissa liiketilojen yläpuolelle, katoille rakennettiin asuintaloja pihoineen. Kun vielä oululaiset hoksasivat vaatia arkkitehdeilta hyvää jälkeä, uudistunut kaupunki on kasvanut suosituksi matkailukohteeksi, läpi vuoden ja vuorokauden kuhisevaksi kulttuurin, kaupan ja rakennustaiteen helmeksi.

Kaupunki päätti kasvaa myös ylöspäin. Korkeat rakennukset, uusimpana Galleria- torni, kehystävät Kaupunginojan puistovyöhykettä. Muualla korkeat rakennukset korostavat tärkeitä paikkoja kuten rautatieasema, Koskenniska, tori ja Toppila. Kaupungin profiili on saanut hallittua eloa ja näyttävyyttä.

Matka jatkuu. Torin ranta ja Heikolanniemi, Oulun satama ja kauppapaikka 1500-luvulta. Joki on tulvinut ja meri karannut. Lannistumatta kaupunkilaiset rakensivat, tekivät kauppaa ja vaurastuivat. Pääsatama siirtyi Toppilaa. Kaupungin rannassa satamatoiminnot hiipuivat ja kauppa hiljeni. Tänään kesätori on jälleen vilkas ja talvitori eloisa. Läpi vuoden kauppatori tarjoaa lähiruokaa, laulua ja soittoa.

Miten muutos parempaan alkoi? Ydinkeskustan edistys veti mukanaan. Tärkeää oli rakentaa lämmin talvitori kauppahallin pariksi, tärkeää oli hotelli pystyttää. Tapahtumatori ja Elämystentalo päätettiin toteuttaa yksityisin varoin. Vanha rantaparkki sai kannen ja sen päälle torin piknikeille, rovianteille, hupitaiteelle ja vakavahenkisyydelle. Ja mikä tärkeintä, keskustassa on jälleen luistinpaana.

Rantaan on syntynyt elämyskeskus. Oulun teatteri avasi ovensa kaikelle taiteelle, kirjasto muuntui uuden tyylin kulttuuritaloksi, Elämystentalo tarjoaa virtuaalihenkisille uusinta uutta ja torilla raikaa tanssin jytke. Enää ei oululaisia hirvitä Vänmannin saaren tornikaan, joka loistaa ilta-auringossa elävän kaupunkikulttuurin maamerkkinä.

Matka jatkuu Pikisaareen, jossa vanhat talot on korjattu ja uusia rakennettu.  Sitten Korkeasaareen, jonka sahateollisuus jätti ja luonto kaupunkilaisille puistoksi muovasi. Hyvä on rantoja samota, maisemia ihailla ja ruopatulla Rommakonselällä kisaavia pursia seurata.

Hietasaaren puolella avautuu Mustasalmen suu. Salmi ruopattiin moottoriveneellä ajettavaksi. Siitä kunniakkaasta teosta alkoi vuoroveneiden, pakettien, renessanssi.  Väylä vie torin rannasta Mustasalmea Nallikariin, sieltä Toppilansalmen suulle Merikeskukseen, salmea pitkin uuden, uljaan Toppilan läpi Hartaanselälle ja takaisin kaupungin rantaan. Lähtö kaksi kertaa tunnissa.

Hietasaaren rannasta näkymä yltää merelle asti. Edessä on kiertoliittymä. Sujuvaksi on liikennöinti tehty. Syynä on suuren suosion saavuttanut huvipuisto Kalevalan hengessä. Se on kuuluisa myös hiljaisuudestaan. Ei kolise eikä rämise. Tirehtööri Suutari piti sanansa.

Erikoisen ilmeen on Nallikariin tulo saanut. Nouseva ja laskeva, aaltoileva rakennus peittää Nallisportin palloiluhallin peltiseinän. Myös seuraava talo on saanut julkisivukseen merihenkisen lasiseinän. Läpinäkyvyys antaa kiehtovan ilmeen muutoin niin pelkistetylle laatikolle. Onnittelut arkkitehdeille.

Nallikarin ytimessä on tori ja Eden. Peruskorjattu kylpylä on herännyt uuteen kukoistukseen. Se on hyötynyt huvipuistosta, huoneistohotelleista, Pohton majoitustornista sekä kokous- ja kongressitiloista. Myös leirintäalueen vierasmäärät ovat kohonneet. Alueen toimijat onnistuivat toteuttamaan monipuolisen matkailu- ja viihdekeskuksen oululaisten iloksi ja hyödyksi. Keskittämällä palvelut Nallikariin Hietasaari säilyi luonnontilaisena kaupunkipuistona, jonka viherhoidosta vastaa kaupungin lammaskatras.

Nallikarintorilla matkaaja ihailee välkehtivää Perämerta. Hän astuu rannan tanssipaviljonkiin, huumautuu laskevan auringon säteistä, levollisen kauniista merimaisemasta ja antautuu valssin vietäväksi.

Matti Karhula

http://issuu.com/forum24/docs/f24_20131029/13?e=1856326/5409249