Jälkikirjoitus 2

Palvelumalli 2020:n raportoijat väittävät laskelmillaan, että yksityisen tuottama palvelu on kaupunkiapparaatin tuotetta edullisempi. Esimerkiksi kelpaa perusterveyden huollon vastaanottotoiminta. Jos ostopalvelujen määrä laajenee 30 prosenttiin, raportoijat kertovat kustannussäästöä kertyvän kuudessa vuodessa noin 7 M€.

Pitääkö väite paikkansa? Jos pitää, missä syy? Onko yksityisen kyky ja taito kaupungin laitoksia parempi? Onko työmotivaatio ja tehokkuus sekä töiden järjestelytaito merkittävästi parempaa yksityisellä puolella? Vai onko kyseessä takuuvarma rusinat pullasta –menetelmä? Mene ja tiedä. Meidän on luotettava virkakoneistoon, heidän tehtävänsä on ottaa selvää ja tietää.

Jos kustannussäästö on todellinen ja laatu kelvollinen, tulee yksityisen tuottamia palveluja ostaa ja käyttää.

Työn laadusta ei ole kyse, ammattitaitoa ja sitoutumista löytyy molemmilta puolilta. Onnistunut muutos on tässäkin tapauksessa pienten askelten politiikkaa, vakaata, pitkäjänteistä ja luonnollista. Työntekijät eivät muutoksessa saa kärsiä. Mieluummin evoluutio kuin revoluutio.

Muutosten keskellä tärkeintä on, että Oulun kaupunki pitää järjestämisvastuun itsellään, ei pelkästään paperilla vaan myös käytännössä. Se on kaupunkilaisten etu.

Takana ovat ajat, jolloin akselilla yksityinen-julkinen liikuttiin ideologiset värilasit päässä. Vastakkain olivat sosialismi ja markkinaliberalismi. Tänään voimme tarkoituksenmukaisuuteen vedoten sanoa: Olkoon vaikka yksityinen, kunhan osaa ja veronsa Suomeen maksaa.

Oulussa 27.4.2013

Matti Karhula