Kalevan alakerta-artikkeli 4.10.2012 

Asumisen kalleus ja siitä johtuvat monet ikävät seuraukset ovat pääkaupunkiseudun pulmista suurimpia. Tilanne on toinen Oulussa, jossa asuminen on selvästi halvempaa kuin pääkaupungissa ja monissa muissa kaupungeissa. Mistä ilmiössä on kysymys? Mitä Oulussa on osattu tehdä oikein? Johtuuko muiden kaupunkien kovempi hinta siitä, että ne ovat asuinpaikkana halutumpia?

Ei, alhainen neliöhinta johtuu maapolitiikasta. Kun kaupunki omistaa rakennettavan maan, se voi määrittää laadun, laajuuden ja ajoituksen sekä vaikuttaa siten hintatasoon. Oulussa ei ole päästetty markkinavoimia mellastamaan ja pumppaamaan ilmaa hintoihin kuten muualla on tehty. Oulussa ratkaisut ovat kunnallisten päättäjien käsissä, eivät markkinavoimien spekuloitavina.

Asumisen kustannukset ovat Suomessa muuta maailmaa korkeammat syistä, joihin emme itse pysty vaikuttamaan. Siksi onkin tärkeää, että oikealla maapolitiikalla saadaan hillittyä hintojen nousua kaupunkilaisten kukkaron parhaaksi.

Tilastot uusien asuntojen hinnoista osoittavat, että Oulussa neliöhinta on reippaasti halvempi kuin muissa Suomen suurissa kaupungeissa. Oulun kodit ovat Kuopioon, Jyväskylään ja Lahteen verrattuna 560–780 euroa halvempia neliöhinnaltaan. Oulun neliöhinta on Turkua 1 256 euroa halvempi. Oulussa asuinneliö maksaa keskimäärin 2 590 euroa. Helsingin hinta on melkein kaksi kertaa Oulua kalliimpi.

Oulu on kasvukeskus. Se täydentää ja eheyttää kaupunkirakennetta sekä luo uusia pientalovaltaisia asuinalueita. Kymmenen vuoden aikana Oulussa on tuotettu keskimäärin 1 540 asuntoa vuodessa. Koska kaupungissa halutaan tukea lapsiperheitä, pientalotuotantoa seurataan, nyt 250 luovutetun tontin tavoite on saavutettu. Lisäksi kaavoitus on kyennyt luomaan neljän vuoden tarvetta vastaavan kaavoitettujen tonttien reservin.

Asumisen hinta ja laatu ovat ensiarvoisia elementtejä ihmisen elämässä – ja kaupungille niistä tulee elämän ja kuoleman kysymyksiä. Tuotanto, teknologia, luovuus ja kulttuuri tulevat kilpailukykyiseen, menestyvään kaupunkiin. Sellaiseen, jossa ihmisillä on varaa asua ja jossa asumisen laatuun on paneuduttu.

Takavuosina esitettiin kysymys: onko meillä varaa hyvään ympäristöön ja korkeatasoiseen arkkitehtuuriin? Tänään voimme todeta; meillä ei ole varaa olla ilman korkeatasoista ympäristöä ja arkkitehtuuria.

Oulussa rakennuspaikkojen tarjonta on monipuolinen. Kun kaupunkirakennetta eheytetään ja kerrostalovaltaista ympäristöä laajennetaan, sekä vuokra- että omistusasuntojen tuotanto on riittävä. Asuinympäristönä jokisuisto, ruutukaava-alue ja uudet luonnonläheiset alueet ovat vaihtoehtoja, joita Oulu ylpeänä voi tarjota.

Mitä on maapolitiikka? Se varmistaa edellytykset pitkäjänteiselle maankäytölle, asuntotuotannolle ja elinkeinoille. Se määrittelee maanhankinnan ja luovutusten keskeiset periaatteet. Sen avulla maa turvataan kaupungin käyttöön oikea-aikaisesti, oikealta paikalta kohtuuhintaan. Oikea maapolitiikka varmistaa myös maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun.

Oulun maapolitiikkana on hankkia kaavoitettavat alueet omistukseensa vapaaehtoisin kaupoin. Päättäjät ovat myös rohkeasti tarttuneet lunastusmenettelyyn keskeisillä kasvualueilla, mikäli muilla keinoilla ei ole päästy hyvään ratkaisuun. Silloin maan hinnan määrittelee ulkopuolinen asiantuntijataho.

Tonttien tarjonnan täytyy vastata kysyntää. Oikealla maapolitiikalla laajojakin alueita voidaan rakentaa samanaikaisesti ja saada kaupungin omat investoinnit nopeasti käyttöön ja tuottamaan. Kaavoitettu, runsas tonttivaranto luo asuntomarkkinoille ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Pientalomarkkinoille on jopa syntynyt uusi tuote, asemakaavoituksen suunnitelmiin perustuva kaupunkipientalotyypistö, jonka myynti on vakiintunut puolensadan kodin tietämiin.

Asemakaavan muutosalueilla Oulu on valmis maankäyttösopimuksiin ja kysyntä on kohdannut tarjonnan. Rakentajat ovat päässeet kilpailemaan laadulla ja hinnalla kaupunkilaisten eduksi. Oikein ymmärrettynä maankäyttösopimus kaupungin ja maanomistajan välillä on yhteistyötä kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi.

Oulun tie on monikuntaliitos, jossa kaupungista ja neljästä kunnasta syntyy uusi Oulu. Siinä voi syntyä myös ei-toivottuja muutoksia. Uhkana on, että uusi Oulu luopuu vanhasta ja viisaasta maapolitiikasta. Jos harkitusta ja hallitusta maankäytöstä ei pidetä kiinni, menetetään avoin ja terve kilpailuasetelma, menetetään toimivat markkinat ja edullinen asuntojen hintataso. Kaupungin kilpailukyky rapautuu.

Toivottavaa yleisen edun nimissä on, ettei kaupungista löydy sellaista poliittista hurjapäisyyttä, joka on valmis maksattamaan meillä asunnontarvitsijoilla lisähintaa asuinneliöistä. Asukkailta ei tarvita tulonsiirtoja maanomistajille tai tuotantoketjulle.

Onko Oulu eri maata kuin muu maa? Ei ole. Elämme samassa Suomessa ja samassa taloudessa. Ero Oulun hyväksi asuntoasioissa syntyy tahdosta ja tavasta toimia. Oulussa on oma malli, joka toivottavasti pysyy.

Mielikuvissa Oulu voi olla pimeä, ankea kaupunkipahanen keskellä ei mitään. Niin surkea paikka, että Nokiakin tekee lähtöä.

Mielikuvissa kaupunki voi myös olla viihtyisä yhteisö joen ja meren äärellä. Kaunis kaupunki lakeuden avaran taivaan alla. Kaupunki joka on menestynyt ja päättänyt menestyä myös tulevaisuudessa.