Anoppini Neimi Anni Sofia Häkkilä kuoli 22.12.2012. Hän oli syntynyt Tyrnävän Ylipäässä 16.4.1926. Hiljaiset hautajaiset, vainajan tahdosta, pidettiin lähimpien läsnä ollessa loppiaisaattona 5.1.2013 Oulaisten kirkossa. Siunauksen toimitti pastori Mari Jussi-Pekka. Muistotilaisuudessa pidin puheen hyvästä ihmisestä.

Neimin saattoväki, hyvät ystävät

Vaimollani Annella oli viime aikoina pois lähdettäessä tapana sanoa äidilleen Neimille: Nähdään, kun nokka näkkyy. Johon Neimi vastasi: Annas olla pitkä nokka. Tänään me sanomme yhdessä: Jälleen näkemisen uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Meillä on kotona kolme paperilyhtyä, kauniita käsintehtyjä kuvia Pietarsaaresta. Usko, toivo ja rakkaus, joita kuvaavat risti, ankkuri ja sydän.

Me uskomme parempaan maailmaan. Me toivomme, että hyvä toteutuisi. Meillä on lahja rakastaa läheisiämme. Rakastaa ja ohjata, kasvattaa, tukea ja suojella toinen toisiamme. Usko, toivo ja rakkaus, suurin niistä on rakkaus, sillä se kantaa haudankin tuolle puolen, ikuisuuden äärettömään valtakuntaan.

Neimi Anni Sofia, puoliso, äiti, mummo ja isomummo. Millainen ihminen hän oli? Miten me häntä luonnehtisimme?  Vääjäämättä tulee mieleen, hän oli maan hiljainen.

Ajankuva tänään on, ettei mikään ei ole mitään ilman huomiota, kovaa ääntä ja mekastusta. Iskusanat ja yliampuvat väitteet suurin kirjaimin ovat tarpeen, että tulisi kuulluksi. Ei ollut Neimi tämän sortin taivaltaja. Hän oli sävyisä, lempeä ja suopea. Hän puhui hiljaisia sanoja, rauhaa ja sovintoa, inhimillistä ymmärrystä ja viisautta.

Autuaita ovat maan hiljaiset, sillä he saavat periä maan, sanoi Jeesus vuorisaarnassaan. Autuaita ovat kärsivälliset, murheelliset, armahtavaiset, puhdassydämiset ja rauhantekijät.

Aviopari Neimi Anni Sofia ja Pentti Pietari viettivät juhannushäitä vuonna 1951. Heillä on oma yhteinen historiansa, Tapio syntyi 1953, Anne 1961 ja Hannu 1962.

Pentti oli mestarismies, joka ei tyytynyt katselemaan kengän kärkiään, hän katsoi kauemmas, horisonttiin ja sen taa. Hän oli mies, jolla oli yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä ja tietenkin omia tavoitteita. Hän oli moottori yhteisissä asioissa, häneltä syntyi uusia, luovia ratkaisuja; sodan jälkeisessä maassa työtä, koulutusta, vaurautta ja parempaa huomista. Kotitarveviljely kasvoi kohti markkinoita; siipikarjan hoito, tomaatin viljely ja sipulituotanto kohti yhteisvastuullista yritystoimintaa. Sipuli voi olla makeaa syödä ja helppo myydä, mutta hikisen katkera hoitaa ja kasvattaa, sanoivat lapset.

Jotta näkee horisontin taa, ei yksi mies riitä, tarvitaan puoliso ja tarvitaan perhe: Vaimo tukemaan ja kannustamaan, lapset tekemään ja jatkamaan.

Perhe on tärkein. Häkkilät ovat aina pitäneet yhtä. Oli sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka  lapset Tapio, Anne ja Hannu  viimeiset viikot syöttivät väsyneen äitinsä, päivin illoin. Elämä on ainutkertainen, kokemus voi olla yhteinen.

Silloin lauantaina 22. joulukuuta meillä heräsi tunne, että Pentti Pietari tuli hakemaan rakkaan puolisonsa. Ikävää ja odotusta kesti tasan yhdeksän vuotta. Kuollessaan Neimi oli valmistautunut. Väsynyt sai rauhan.

Saappaat näkkee, kun töppöset vilistää, sanoi Neimi, sanontojen taituri. Sen sanoma on: Pitäkää huolta toisistanne.

Matti Karhula