Kirsti Muinonen ottaa kantaa maailmaan Kalevan lukijapalstalla 30.6. otsikolla Pieleen meni, Matti Karhula. Kirjoituksesta nousee esille pari seikkaa, joita haluan tarkastella paremmin. Kirjoituksessa paketoidaan yhteen asioita, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ja tehdään se vielä tavalla, joka suorastaan vaatii avointa keskustelua. Haluan vielä kritisoida sitä harhaluuloa, että Helsingissä osattaisiin päättää Oulun asioista Oulua paremmin.

Aloitetaan tavasta puhua. Julkiseen kielenkäyttöön on pesinyt vaivaksi asti tarkoitushakuinen ihmisten mollaaminen. Sen sijaan, että osattaisiin puhua asioista rauhallisesti ja faktojen pohjalta, haukutaan puskista tunnekuohun vallassa. Muinonen väittää kirjoituksessaan paljon ja sanoo lopussa, että ”Mikäli kirjoitus loukkaa jonkun tai joidenkin kunniaa, en pyydä anteeksi, sillä minulla on toisenlainen näkemys kunniasta.” Kirjoituksensa seurauksista Muinonen lupaa myös vastata tarpeen tullen. Tarkoitushakuista, kaunaista, seurauksista piittaamatonta, minulle täysin tuntemattoman ihmisen kirjoittelua, joka ei edistä kenenkään asiaa.

Olen siinä määrin idealisti, että uskon edelleen tiedon ja asiallisen keskustelun voimaan. Ja tiedän, että tänään tutkijat, virkamiehet ja poliitikot pelkäävät tuoda näkemyksiään esille, koska vastaukseksi voi tulla henkilökohtaista herjanheittoa. Kenen etua se palvelee? Demokratianko? Sananvapauden?

Hietasaaren ympärillä vellova julkinen keskustelu on kaukana faktoista. Alue on todellakin kulttuuri- ja luontoarvoiltaan ainutlaatuinen. Alue ansaitsee arvoisensa keskustelun, joka tukeutuu tosiasioihin, etenee eri osapuolten näkemyksiä kunnioittaen. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, faktat ja mielipiteet on kuitenkin hyvä erottaa toisistaan. Keskustelun kuuluu johtaa johonkin rakentavaan.

Kuka päättää Hietasaaren tulevaisuudesta? Vastaus ei ole yksittäinen henkilö, ei etupiiri, eikä Muinosen ehdottama Pussy Riot vaan meitä kaikkia edustava kaupunginvaltuusto. Kuka saa parhaiten tahtonsa lävitse? Toivottavasti ei ainakaan se, joka huutaa kovimmin tai osaa solvata toisia parhaiten. Muinonen kuvittelee nähtävästi, että Matti Karhula päättää Hietasaaren kohtalosta. Missähän minä niin tekisin?

Mitä Hietasaaressa on viime aikoina tapahtunut? Toppilansaaresta on kehittynyt luonnonläheinen asuinalue, josta sietää olla ylpeä. Salmea kunnostetaan ja Möljänsilta on valmis. Hietasaaren kulkuväylät on raivattu, rakennettu ja viitoitettu. Mustansalmen yli johtaa kolme siltaa. Saaressa sopii samota omin jaloin, ratsain tai pyörällä. Nallikarin kunnostaminen kannatti. Paljon on tehty, paljon on vielä työtä jäljellä, sen kertoo vireillä oleva asemakaavan muutoskin.

Kaavakeskustelun ytimessä on nyt huvipuisto. Sitä vastustavien kansalaisaloitteessa halutaan siirtää päätöksenteko asiassa Oulusta Helsinkiin. Mitä tämä vaikuttaa käytännössä? Jos ympäristöministeriö hyväksyy aloitteen, se vaatii samalla laadittavaksi yhteistyönä hoito- ja käyttösuunnitelman. Se tarkoittaa käytännössä, että kaupunki suunnittelee, valmistelee, rahoittaa ja toteuttaa. Ministeriö ohjaa ja päättää. Päätösvalta Hietasaaresta luovutetaan Oulusta Helsinkiin, kunnalta valtiovallalle, jota edustaa ympäristöministeriön virkamies. Muinonen ja kumppanit uskovat, että Helsingissä ymmärretään Oulun asiat paremmin ja että parempi päätös Hietasaaresta tehdään ympäristöministeriön arkkitehdin pöydällä kuin täällä. Minä en usko sitä. Paremmin luotan kunnalliseen itsehallintoon.

Oulussa 1.7.2013

Matti Karhula