Pääsin Kalevan sivuille suurin kirjaimin sunnuntaina. Maanantaina lähetin toimitukseen vastineeni, joka luvattiin julkaista lähipäivinä.

Jatkan aiheesta.

Muinosen kirjoituksen kärki oli tarkoitettu loukkaamaan Matti Karhulaa. Näin hän itse asian ilmaisi. Muuta juonta ei jutusta löydykään. Aihioita kylläkin. Hän kiirehtii paikasta toiseen ja asiasta kolmanteen niiden keskinäistä yhteyttä lukijalle paljastamatta. Hietasaareen ehdittyään kirjoittaja innostuu solvaamaan Hietasaaren kehittäjiä, asemakaavamuutoksen valmistelijoita ja päättäjiä valtapyrkyreiksi, kähmijöiksi ja huijareiksi. Muinosen Oulussa yhteisten asioiden hoito on epäkiitollista touhua.

Asiat asioina.

Hietasaaressa on kyse asemakaavan muutoksesta. Nallikarissa toimivien yhteisöjen aloitteesta kaupungin virkakoneisto on uuden suunnitelman alueelle valmistellut. Tunnollisesti on kaupungin strategioita, virkasääntöjä ja Suomen lakia noudatettu.  Kaavailut on esitelty kaupunkilaisille keskusteltavaksi ja päätettäväksi.

Kaupunkilaisten valitsema valtuusto tekee päätöksen puolesta tai vastaan tutustumisen, keskustelun ja harkinnan jälkeen. Päättäjä ei ole yksittäinen virkahenkilö, ei etupiiri, ei edes Muinosen Pussy Riot, vaan meitä kaikkia edustava valtuusto.

Kaavakeskustelun ytimeen on osunut huvipuisto, joka joidenkin mielestä on arvokkaan luonnon ja kulttuuriperinnön vihollinen. Heidän pelkonsa on suuri, että päättäjät valtuustossa havaitsevat, että huvipuisto ei olekaan mörkö vaan lasten ja perheiden ystävä, myönteinen ilmiö vastaväitteistä huolimatta. Jospa valtuutetut huomaavat, että suunnitelmassa esitetty liikennejärjestelmä pelaa, meteli on olematon eivätkä ihmisäänet ongelmaksi asti yllä. Ymmärtävät jopa, että keskittämällä kaupunkilaisia palvelevat toiminnot suppealle alalle luonto ja Hietasaaren idylli säilyvät.

Kunnallinen demokratia ei riitä, totesivat vastustajat.

Sen sijaan Muinonen ja kumppanit päättivät kampita huvipuistoaloitteen luovuttamalla päätösvallan Hietasaaren asioissa ympäristöministeriön virkahenkilöille. Ovat varmaankin varmistaneet etukäteen valtion palkollisten mielipiteet.

Me oululaiset tiedämme, että tänään ja huomenna Hietasaari ja Mustasaari, myös Toppilansaari suurelta osin , ovat puistoalueita. Toki virkistykselle, lomailulle, liikunnalle ja koulutukselle on asemakaavassa sijansa osoitettu. Hietasaari on siis oululainen kaupunkipuisto. Me myös tiedämme, että Hietasaaren aluetta on kehitetty vastuullisesti ja jäntevästi. Menneisyys ja nykyisyys kertovat, että aluetta koskevaa päätösvaltaa ei ole syytä Helsingin herroille siirtää.

Minä uskon oululaisten järkeen ja taitoon.

Oulussa 2.7.2013   Matti Karhula