Jälkikirjoitus

Jälkikirjoitus 24.4.2012

Kirjoitin Forum 24 –lehteen kolumnin otsikolla Hyvinvointia kaikille. Koska aiheenani ollut palvelurakenneuudistus on laaja ja monimutkainen juttu ja sanomalehden palstatila rajallinen, päätin jatkaa ajatuksen juoksua blogillani. Forum julkaisi johdanto-osan, jatko piirtyy jälkikirjoitussarjana sähköiseen mediaan.

Jälkikirjoitus 1

Nimittelyä

Kukapa ei hyvinvoiva haluaisi olla? Punakka, pönäkkä ja onnellinen mies.

Oulun palvelumalli 2020 esittelee uuden ja luovan nimikkeistön, hyvinvointikeskus, -asema ja –piste. Epäilevä sielu on ihmeissään, palvellaanko siellä vain hyvinvoivia, pulskia ja iloisia ihmisiä, vai onko palvelun tarkoitus tehdä meistä kuntalaisista hyvinvoivia. Ja mitä se sitten tarkoittaa?

Aiemmin käytetyt nimikkeet sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vähitellen meille kuntalaisille tulleet tutuiksi. Tiedämme, että sairauden kohdattuamme menemme terveyskeskukseen tai sairaalaan. Kun toimeentulo, siis raha, loppuu, menemme sossun luukulle.

Oulun palvelumalli –raportista saa vaikutelman, että uusi ilmaisu, hyvinvointipalvelut, tarkoittaa juuri sosiaali- ja terveyspalveluja. Entä hyvinvointikeskus, tarkoittaako se myös joitakin muita palveluja tai toimintoja. Se ei käynyt raportista selville. Ei raportin lukija myöskään pääse selvyyteen hyvinvointijonkun palveluiden valikoimasta ja laadusta.

Toki uudet määritelmät on yritetty raporttiin kirjata. Hyvinvointikeskuksen määritelmä kertoo, että ”laaja-alaiset ja kattavat hyvinvointipalvelut on koottu samaan paikkaan”. Keskusten on kirjoitettu ”tukevan monialaisuuden ja –ammatillisuuden toteutumista eri ammattilaisten toimiessa lähellä toisiaan”. Virkajargoni jatkuu sivulta sivulle samanmoisena kapulakielenä, mutta palvelusortimenttia ei meille kerrota.

Arvoisa virkahenkilö, kun suunnitelmia teet, voisit ystävällisesti pitäytyä tutuissa määritelmissä, kertoa meille ymmärrettävästi, mitä tarkoitat, mitä mikin termi, keskus, asema ja piste, sisältää ja tarkoittaa. Meille kaikille niin tärkeän palveluverkon rakentaminen olisi helpompaa, jos ymmärtäisimme toinen toisiamme.

Oulussa 24.4. Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Hyvä veli, hyvä sisar

Suuret pomot yrityksiensä parasta ajaessaan järjestelivät keskenään myös henkilökohtaisia etujaan. Ilmarisen ja Finnairin väliset sopimukset julkisuuteen ponnahdettuaan kertoivat, mikä on maan tapa.

Media tarttui aiheeseen ja kertoi Vehviläisen asuntokaupoista, totesi pörssiyhtiöiden hallitusten olevan oiva kasvualusta keskinäiselle palkitsemiselle, oman edun ajamiselle, jopa ahneudelle. Ilmiö nimitettiin hyvä veli -verkostoksi.

Vaasan yliopiston tutkijakaksikko, professori Ari Salminen ja tohtorikoulutettava Venla Mäntysalo, lisäsivät löylyä julkaisemalla tutkimuksen Hyvä veli -verkostot, yleisin korruption muoto. Tutkimus uutisoitiin näyttävästi.  Todistettiin, että hyvä veli -verkostot ovat osa piilokorruptiota, joka vääristää kilpailua.

Julkisessa keskustelussa yleistäen väitettiin, että nimike, hyvä veli, on turmiollinen ja verkostona väylä väärinkäytöksiin ja korruptioon. Se jäi toki sanomatta, että tutkimuksen mukaan verkostoituminen ja yhteistyö Suomessa on pääosin tervettä.  Sitäkään ei mainittu, että puhuttelu hyväksi veljeksi on meillä Suomessa perinteinen ja arvostava ilmaisu.

Kun kerran alkuun päästiin, journalistin luova oivallus oli, että yhdistykset, seurat ja liikkeet, joissa kumppaneita puhutellaan nimikkeellä hyvä veli, hyvä sisar, ovat epäilyttäviä. Niissä juonitaan ja järjestellään etuja, menestystä, rikkauksia ja työpaikkoja toinen toiselle. Ei väliä, onko kyseessä hengellinen piiri, hyväntekeväisyysjärjestö, metsästysseura, salaseura tai muu yhteisö. Epäilyttäviä kaikki, sanoo tutkivan journalistin logiikka.

Näinkö on?

 

kuva (8)

Otan tutkivan luupin alle kaksi tunnettua järjestöä, joissa jäseniä veljiksi tai sisariksi kutsutaan, rotaryt ja vapaamuurarit. Esittelen järjestöjen toiminnan periaatteita ja tavoitteita.

Rotaryt kertovat noudattavansa oman ammattinsa eettisiä ohjeita, oman maan lakeja ja yhteisön moraalisia sääntöjä. He ovat rehellisiä ja tasapuolisia niitä kohtaan, joihin he ovat liike- tai ammattisuhteessa. Ammatissaan rotaryt lupaavat edistää korkeimpia eettisiä arvoja. Tavoitteena on vaalia palvelemisen ihannetta kaiken arvossa pidetyn yritteliäisyyden perustana.

Rotaryn tunnuslause on Palvelu Itsekkyyden Edelle. Palvelutoiminta on paikallista, mutta myös kansainvälistä. Tavoitteena on lähimmäisten elämän laadun parantaminen ja kansojen välisen yhteisymmärryksen edistäminen.

Vapaamuurarius ohjaa jäseniään tarkastelemaan elämää moraalin ja etiikan näkökulmasta. Vapaamuurarit opastavat: Tehkäämme hyvää vapaasti ja anteliaasti, siitä melua pitämättä. Olkaamme ystävällisyydessämme vilpittömiä ja uskollisia toisillemme ja ketään erottelematta kaikkia ihmisiä kohtaan oikeudenmukaisia, hyvää tahtovia ja hyvää tekeviä.

Järjestön aatteet liittyvät vahvasti valistusajan ytimeen vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Sen vuoksi totalitaariset hallinnot eivät vapaamuurariutta ole hyväksyneet. Natsismiin ja neuvostokommunismiin ei mielipiteen vapaus kuulunut. Meillä Suomessa perustuslakiin mielipiteen ja yhdistymisen vapaus kuuluvat.

Yhdistyksen tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen. Molempien järjestöjen tarkoitusperät täyttävät lain kirjaimen ja hengen.

Järjestöt eivät kerro tavoittelevansa laittomin keinoin yhteiskunnallista asemaa. Eivät ne salli jäsentensä hankkivan itselleen henkilökohtaista valtaa ja valuuttaa järjestön nimissä. Eivät ne hyväksy väärin käytöksiä eivätkä korruptiota. Jäsenet toki voivat olla vaikutusvaltaisia, arvostettuja yhteiskunnan rakentajia.

Ylevät sanat johdattavat epäilevän mielen pohtimaan sanoman todenperäisyyttä. Miten on, voiko samanhenkisyys kääntyä itsekkääksi oman edun tavoitteluksi? Ehkä kuitenkin löytyy hairahtuneita veljiä.

Kun tavallinen ihminen tarvitsee palvelun, keneltä hän sen ostaa? Onko ratkaisu halpa, mutta huono, vaiko kallis, ja erinomainen. Hän valinnee lähes parhaan kohtuuhintaan. Miten sen etukäteen tietää? Tietoa ja tuntemusta tarvitaan. Hän ostaa palvelun siltä toimittajalta, johon voi luottaa, jonka hän tuntee. Ei ole väliä onko hän sukulainen, onko heillä yhteinen harrastus tai maailman käsitys. Tärkeintä on luottamus. Näin me tavalliset ihmiset toimimme. Ei siinä moitittavaa ole.

Palvelun hankkiminen muuttuu täysin toiseksi, kun henkilö toimii julkisyhteisöön valtuuksin ja nimellä. Silloin ei tuttavuus, yhteiset kokemukset, höveli käytös, ei yhteiskunnallinen tausta tai paikallisuus saa valintaan vaikuttaa. On toimittava neutraalein perustein. Hankintamenettelyssä on oltava ehdottoman tasapuolinen. Valinnan on perustettava dokumentoituun tietoon, ei henkilökohtaisiin intresseihin. Näin me toimimme.

Ken rohkenee väittää, että ihmisten tunteminen, osaajien verkostot, yritteliäisyys, yhteisöllisyys ja markkinatalous johtavat väärinkäytöksiin etenkin niissä piireissä, joissa kumppania puhutellaan veljeksi tai sisareksi? Toivottavasti ei kukaan. Kertoohan Salmisen ja Mäntysalon tutkimuskin: ”Pääosin verkostoituminen ja yhteistyö Suomessa on tervettä ja yhteiskunnan kannalta tarpeellista.”

Voimme vapaasti kuulua tuttavapiireihin, seuroihin ja yhdistyksiin joutumatta epäilyksenalaisiksi. Me voimme edelleen puhutella arvostamaamme ihmistä veljeksi tai sisareksi. On syytä oivaltaa, että imaisu on ystävällinen ja yhdistävä. Se tuo puhuteltavan lähemmäs, henkisesti samalle tasolle.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Suuntana virkavalta

Oulussa 26.1.2013

 

Kun joku meistä kysyy, saako tähän niemeen, notkoon tai saarelmaan rakentaa, kaupunki vastaa joko kyllä tai ei. Menettelyn nimi on suunnittelutarveratkaisu.

Joulukuussa Oulun tekninen lautakunta rysäytti yllättävän päätöksen: Suunnittelutarveratkaisut, joilla päätetään maaseudun rakennusluvista, siirrettiin lautakunnalta virkamiehelle. Tekninen lautakunta viimeisenä vetonaan poisti seuraajaltaan, uudelta yhdyskuntalautakunnalta maapoliittisesti ja alueellisesti tärkeän vaikutuskanavan virkakoneiston käyttöön.  Päätettiin siis siirtyä kansanvallasta virkavaltaan, onneksi ei kuitenkaan mielivaltaan.

Päätöksestä on tehty oikaisuvaatimus, johon yhdyskuntalautakunta vastaa lähiaikoina. On harkinnan aika.

Suunnittelutarveratkaisussa on yleensä kyse yhdestä rakennushankkeesta, hakijalle toki tärkeästä, mutta kaupungille pienen pienestä yksityiskohdasta. Kun tapauksia on kymmenittäin, pienestä kasvaakin suuri ja tärkeä maapoliittinen kysymys; saako maaseudulle rakentaa. Kannanotto puoleen tai toiseen ohjaa kaupunkirakenteen kehitystä ja vaikuttaa kymmenien, jopa satojen vuosien päähän.

Uuden Oulun yhdistymissopimuksessa tulevaisuutta on hahmoteltu ja määritelty seuraavasti:” Uuden kunnan alueella on sekä kaupunkimaisen asumisen alueita että maaseutumaisen ympäristön asuinalueita, joille voidaan sijoittaa väljiä pientalotontteja maaseudulle ominaista elämäntyyliä arvostavien tarpeisiin.” Teksti tarkoittaa, että myös tulevaisuudessa alueiden rakentamisvalmiudet ratkaistaan suunnittelutarvemenettelyllä.

Kyseessä on siis poliittinen sopimus ja tulevaisuutta ohjaava periaate. Sen toteutumisen seuranta ja käytäntöjen määrittely on kaupunkilaisten yhteinen asia. Yhdyskuntalautakunnan jäsenet on valittu ajamaan kaupunkilaisten parasta. Heidän harkintaansa siis tarvitaan ja vaaditaan myös suunnittelutarveratkaisuissa. Avoin poliittinen keskustelu, harkinta ja yhdessä päättäminen kuuluvat pohjoismaiseen demokratiaan. Siitä kannattaa pitää kiinni, se on loppujen lopuksi meidän yhteinen etumme.

Oulun kaupungin kaavoitus ja noudatettu maapolitiikka ovat nousseet valtakunnan parhaimmistoon. Oulussa osataan ajaa asukkaiden parasta. Uuden Oulun käytännöiksi tutut menettelytavat eivät kuitenkaan riitä, on tehtävä parannettu maapoliittinen versio, jonka kaupunginvaltuusto aikanaan hyväksyy. Kun sitten uusi maapolitiikka on muotoutunut ja käytännöt poliittisessa ohjauksessa vakiintuneet, yhdyskuntalautakunnan on aika harkita uudelleen rooliaan suunnittelutarvemenettelyssä ja päättäköön lautakunta vasta sitten, vuosien kuluttua, onko virkavaltainen järjestelmä parempi kuin kansanvaltainen.

Mielestäni edellisen lautakunnan joululahjaksi paketoima, demokratiaa rapauttava päätös tulee torjua ja palauttaa yhdyskuntalautakunnalle maapolitiikan toteuttamista koskeva päätösvalta.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Muistosanat

Anoppini Neimi Anni Sofia Häkkilä kuoli 22.12.2012. Hän oli syntynyt Tyrnävän Ylipäässä 16.4.1926. Hiljaiset hautajaiset, vainajan tahdosta, pidettiin lähimpien läsnä ollessa loppiaisaattona 5.1.2013 Oulaisten kirkossa. Siunauksen toimitti pastori Mari Jussi-Pekka. Muistotilaisuudessa pidin puheen hyvästä ihmisestä.

Neimin saattoväki, hyvät ystävät

Vaimollani Annella oli viime aikoina pois lähdettäessä tapana sanoa äidilleen Neimille: Nähdään, kun nokka näkkyy. Johon Neimi vastasi: Annas olla pitkä nokka. Tänään me sanomme yhdessä: Jälleen näkemisen uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Meillä on kotona kolme paperilyhtyä, kauniita käsintehtyjä kuvia Pietarsaaresta. Usko, toivo ja rakkaus, joita kuvaavat risti, ankkuri ja sydän.

Me uskomme parempaan maailmaan. Me toivomme, että hyvä toteutuisi. Meillä on lahja rakastaa läheisiämme. Rakastaa ja ohjata, kasvattaa, tukea ja suojella toinen toisiamme. Usko, toivo ja rakkaus, suurin niistä on rakkaus, sillä se kantaa haudankin tuolle puolen, ikuisuuden äärettömään valtakuntaan.

Neimi Anni Sofia, puoliso, äiti, mummo ja isomummo. Millainen ihminen hän oli? Miten me häntä luonnehtisimme?  Vääjäämättä tulee mieleen, hän oli maan hiljainen.

Ajankuva tänään on, ettei mikään ei ole mitään ilman huomiota, kovaa ääntä ja mekastusta. Iskusanat ja yliampuvat väitteet suurin kirjaimin ovat tarpeen, että tulisi kuulluksi. Ei ollut Neimi tämän sortin taivaltaja. Hän oli sävyisä, lempeä ja suopea. Hän puhui hiljaisia sanoja, rauhaa ja sovintoa, inhimillistä ymmärrystä ja viisautta.

Autuaita ovat maan hiljaiset, sillä he saavat periä maan, sanoi Jeesus vuorisaarnassaan. Autuaita ovat kärsivälliset, murheelliset, armahtavaiset, puhdassydämiset ja rauhantekijät.

Aviopari Neimi Anni Sofia ja Pentti Pietari viettivät juhannushäitä vuonna 1951. Heillä on oma yhteinen historiansa, Tapio syntyi 1953, Anne 1961 ja Hannu 1962.

Pentti oli mestarismies, joka ei tyytynyt katselemaan kengän kärkiään, hän katsoi kauemmas, horisonttiin ja sen taa. Hän oli mies, jolla oli yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä ja tietenkin omia tavoitteita. Hän oli moottori yhteisissä asioissa, häneltä syntyi uusia, luovia ratkaisuja; sodan jälkeisessä maassa työtä, koulutusta, vaurautta ja parempaa huomista. Kotitarveviljely kasvoi kohti markkinoita; siipikarjan hoito, tomaatin viljely ja sipulituotanto kohti yhteisvastuullista yritystoimintaa. Sipuli voi olla makeaa syödä ja helppo myydä, mutta hikisen katkera hoitaa ja kasvattaa, sanoivat lapset.

Jotta näkee horisontin taa, ei yksi mies riitä, tarvitaan puoliso ja tarvitaan perhe: Vaimo tukemaan ja kannustamaan, lapset tekemään ja jatkamaan.

Perhe on tärkein. Häkkilät ovat aina pitäneet yhtä. Oli sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka  lapset Tapio, Anne ja Hannu  viimeiset viikot syöttivät väsyneen äitinsä, päivin illoin. Elämä on ainutkertainen, kokemus voi olla yhteinen.

Silloin lauantaina 22. joulukuuta meillä heräsi tunne, että Pentti Pietari tuli hakemaan rakkaan puolisonsa. Ikävää ja odotusta kesti tasan yhdeksän vuotta. Kuollessaan Neimi oli valmistautunut. Väsynyt sai rauhan.

Saappaat näkkee, kun töppöset vilistää, sanoi Neimi, sanontojen taituri. Sen sanoma on: Pitäkää huolta toisistanne.

Matti Karhula

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

STX

Oulainen 29.12.2012

Suomi hävisi STX- konsernin eurooppalaisten telakoiden välisen kamppailun Ranskalle. STX:n Turun telakka ei loistoristeilijäurakkaa saanut eikä tulevaisuuttaan turvannut. Vahvempi voitti.

Myös Suomen hallitus epäonnistui. Ei tullut 20 000:n  miestyövuoden urakkaa taloudellisessa lamassa elävään Suomeen.  Ministeri Vapaavuori vakuutteli Suomen hallituksen tehneen kaikkensa, kokoustaneen, neuvotelleen, tutkineen lainsäädäntöä ja etsineen luovia ratkaisuja. Mutta kun ei. Rahoituspaketista jäi puuttumaan 50 miljoonan euron laina ja sen mukana risteilijätilaus meni muille maille. Epäonnistunut hallitus pukeutui liikesalaisuuksien kaapuun.

Todellista syytä fiaskoon ei kansalle kerrota. Se avaa kentän spekulaatioille, huhuille ja väärinkäsityksille. Myös kysymyksille.

Onko STX:n Turun telakan toiminta niin tappiollista, ettei telakan ajama rahoituspakettikaan olisi riittänyt? Katsoiko hallitus, että yritys menee konkurssiin ja toiminta ajetaan alas?  Jos näin pääteltiin, tiukka linja telakan ehdotuksiin oli oikein. Ei Suomen valtion tehtävä ole tukea korealaista yritystä ja joutua maksumieheksi Turun telakan mahdollisessa konkurssissa.

Onko totta, että Suomen hallitus odottaa suomalaisen meriteollisuuden romahdusta? Jos odottaa, on päätös julistaa meriteollisuus äkillisen rakennemuutoksen alaksi hyvin perusteltu. Suomi valmistautunee liikesalaisuuksien kaavussa uuteen alkuun, etsii uusia omistajia, rahoitusväyliä ja tervettä markkinataloutta myös telakkateollisuuteen.

Megaluokan tilaukset lienevät menneisyyttä ja erikoisosaamista vaativat sarjat tulevaisuutta. Suomi ajaa arktisille väylille runko ryskyen.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

KALLIS JUTTU

Oulainen 29.12.2012

Kuntavaaleihin käytin omaa rahaa yli seitsämän tuhatta euroa ja lahjoitusvaroja yli kaksituhatta. Suurin kuluerä, yli viisi tuhatta, meni sanomalehtimainontaan Kalevassa ja Forumissa.

Kannattiko? No ei tietenkään, kun en tullut valituksi asemaan, jossa olisin voinut omalla työlläni ja taidollani vaikuttaa tärkeinä pitämiini asioihin, ratkaisuihin, joilla kaupunkia rakennetaan paremmaksi.

Toisaalta, kyse oli panostuksesta tulevaisuuteen. Monipuolinen ja kehittyvä toimeliaisuus kaupungissa, vetovoimaansa vahvistava Oulun keskusta, riittävä ja kohtuuhintainen asuntotarjonta, maaseutukaupungin elävä palveluverkko, alueiden dynaamisen kehityksen ohjaaminen – näin aluksi – ovat niin tärkeitä päämääriä ja valtavia tavoitteita, ettei yhden Karhulan vaali-investointia voi ainakaan liian suurena pitää.

Ja tulihan selväksi, että arvostan kotikaupunkiani ja olen valmis työskentelemään sen parhaaksi.

Vaalit olivat uusi avaus elämässäni, polku virkamiehestä yhteisten asioiden ajajaksi osoittautui kuitenkin arvaamattoman kivikkoiseksi.  Reitti avasi uusia näkymiä, loi uusia, mielenkiintoisia tuttavuuksia ja tarjosi väylän politiikan maailmaan. Parempi oli sijoitus vaalikampanjaan kuin matka maailman ympäri. Samalla tuli myös tuetuksi pohjoista sanomalehtitaloa.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Laine jatkaa…

Oulainen 24.11.2012

Työurastaan terveenä luopuneelle, eläkeiän saavuttaneelle yhteisten asioiden hoito politiikassa on oiva mahdollisuus jatkaa työtä kaupungin ja kaupunkilaisten parhaaksi. Näin päättelin ja lähdin kuntavaaleihin. Ei tullut Karhulasta valtuutettua, tuli varavaltuutettu. Lämpimät kiitokset niille 271:lle. jotka minua äänestivät.

Rooli ehdokkaana oli minulle uusi, antoisa ja mielenkiintoinen kokemus. Se tarjosi tuttuihin asioihin aivan uuden näkökulman. Oli haastava kokemus ja hieno elämys tehdä töitä tosissaan hymyssä suin.

Toki pettymyksiäkin matkan varrella kohtasin. Ennalta arvaamaton oli vääntö vaalikelpoisuudestani. Vaikka keskusvaalilautakunta minut kelpoiseksi totesi ja vaalit käytiin, toimittaja Liisa Laine palaa aiheeseen vielä 24.11., kuukausi vaalien jälkeen. Miksi?

Laineen mukaan viime keväänä käytiin julkista keskustelua Matti Karhulan vaalikelpoisuudesta.

Paikkakuntamme poliittisen mahtitekijän, sanomalehti Kalevan toimittajakaksikko Kari Sankala ja Liisa Laine julkista keskustelua kävi. Muita en havainnut.

Eivätkä hekään keväällä keskusteluun ryhtyneet. Avaus ajoittuu keskikesään, kun Laine pakinoi Kalevan sivuilla minun vaalikelpoisuudestani. Sankalan osuus sattui lokakuun puoleen väliin, kun vaaleihin oli aikaa vajaa kaksi viikkoa.

Toimittajakaksikko ei juttuihinsa minua haastatellut, eivät katsoneet aiheelliseksi varmistaa, milloin jätin asemakaavapäällikön virkavelvollisuudet, milloin lähden eläkkeelle, mitä teen eläkkeellelähtöilmoitukseni jälkeen, milloin työvelvollisuuteni työnantajalle on suoritettu. Siis, milloin Karhulan asema ei enää ollut tärkeä kunnan toiminnan kannalta, mistä lähtien hän ei ollut johtavassa, tai siihen verrattavassa vastuullisessa tehtävässä, joka on vaalikelvottomuuden peruste.

Karhulan vaalikelpoisuudesta ei ollut epäselvyyttä. Ongelman siitä tekivät Kalevan toimittajat. Jälleen saatoimme havaita, ettei irti päässyttä perätöntä puhetta kiinni saa.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Valtuusto näyttää suunnan

Oulaisissa 23.11.2012

Pennasen budjettiesitys on luettelo meno- ja tuloeristä, jotka ovat tiedossa, sovittu tai päätetty. Suunnitelma kaupungin talouden tervehdyttämiseksi se ei ole. Sen rooli on olla kynnysmatto, jolla suuret haaveet pyyhitään pois näkyvistä.

Ilmeistä on, että Oulu tarvitsee koko valtuustokaudeksi tiukan talousohjelman.  Kaupunki tarvitsee myös palveluverkkosuunnitelman sekä henkilöstön panoksen palvelutuotannon järkeistämiseksi ja uudistamiseksi. Ensimmäinen kynnys ylitettäväksi on tulo- ja menoarvio ensi vuodeksi.

Työlista on laajaksi paisunut, sitä ei hetkessä ratkaista. On siis luotava menettelytapa ja työohjelma, jolla töiden röykkiö saadaan analysoiduksi ja asiat yksi kerrallaan kokonaisuuden ehdoilla ratkaistuiksi.

Ehdotukseni on:  Ensiapuna kaupunginhallitus määrittelee budjetin tavoitteellisen loppusumman ja samalla vuotuisen lisävelan suuruuden, onko se peräti sata miljoonaa euroa vai jotain muuta. Virkakoneisto laatii vaihtoehtoiset suunnitelmat, miten asetettu tavoite saavutetaan ja menoleikkaukset kohdennetaan. Valtuutetut analysoivat ja arvottavat esitetyn ja tietoisena seurauksista tekevät päätökset. Yksinkertaista? Näin ainakin työnjako toimii, virkakoneisto valmistelee ja päättäjät päättävät.

Uuden valtuuston tärkein ja kauaskantoisin tehtävä koko nelivuotiskaudella on luoda uusi palveluverkkosuunnitelma. Se määrittelee kaupungin tuottamat palvelut,  siis sen, mitä kaupungin palkoilla oleva 13 000 hengen joukko työkseen tekee, miten ja miksi.  On harkittava, mihin Oululla on vuosien saatossa varaa.  On osattava arvottaa, mikä on tärkeää ja  mistä kaupunki on valmis luopumaan.

Palveluverkkosuunnitelma on oleellinen osa kaupungin toimintastrategiaa, se liittyy yleiskaavoitukseen ja  kaupunkirakenteen tulevaan muotoon. Siinä päätetään, mikä osa on taantuvaa, mikä elelee entisellään ja mitä sektoria tai aluetta yhdessä kehitetään ja millä eväillä. Tavoitteena on siis optimaalinen taloudenpito.

Jotta valtuutettujen parhaat tiedot ja taidot saadaan esille ja käyttöön, matka ratkaisua odottavien asioiden ytimeen on ohjelmoitava. Suuri tavoite tulee yhdessä asettaa, välietapit määrittää, etenemispolku ja –vauhti suunnitella. Tarvitaan projektisuunnitelma. Virkakoneisto sen valtuustoa varten tekee, taiten ja tehokkaasti, kunhan sitä vaaditaan.

Vaadittavat toimenpiteet ovat siis:

  1. Määritellään budjetin 2013 tavoitteellinen loppusumma.
  2. Osoitetaan vaihtoehtoiset polut tavoitteen saavuttamiseksi.
  3. Arvioinnin ja keskustelun jälkeen budjettipäätös syntyy kuten tavallisestikin.
  4. Uusi valtuusto ottaa palveluverkkosuunnitelman haltuunsa erillisen suunnitelman mukaisesti.
  5. Työsuunnitelma valmistuu alkuvuodesta, sisältö ja tavoitteet määritellään.
  6. Talouden tervehdyttämisen periaatteet ja palveluverkon toteuttamisen linjaukset valmistuvat.

Työohjelma talouden tervehdyttämiseksi on välttämättömyys. Se on silta, joka kantaa yli ongelmien ja vaikeuksien. Vastarannalla odottaa uusi, parempi kaupunki asua, työtä tehdä ja elää.  Muutoksessa henkinen johtajuus kuuluu valtuustolle.

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Tästä jatketaan

Vaalit sen näyttivät. Suomen Keskusta on pohjoinen voima ja Oulun johtava puolue.

Oulussa Keskustapuolue valitsi sunnuntai-iltana ehdokkaat kaupunginvaltuuston puheenjohtajistoon ja kaupunginhallitukseen. Kaksitoista ehdokasta tuli yksimielisesti valituksi. Ilmapiiri kokouksessa oli innostunut, luottavainen ja yhteisöllinen.

Henkilöt on valittu ja vastuut jaettu. Tavoite on, että Moilanen johtaa Oulua oululaisten parhaaksi. Alkiolaiset arvot ja vaaleissa saatu voima ovat kestävä pohja ponnistaa.

Haasteita valtuutetuille riittää. Kaupungin johtamisjärjestelmä, johtosäännöt, delegoinnit. Miten valta ja vastuu suuressa kaupunkikoneistossa jaetaan? Palveluverkkouudistus on sylissä; mitä sektoria tai aluetta kehitetään, mikä taantuu, mihin alati supistuvat voimavarat keskitetään. Mikä on tärkeää, mikä vähemmän merkittävää?

Kaupungin 13 000 työntekijää odottaa parempaa. He odottavat suurta suunnitelmaa, joka luo ahdistuksen tilalle tekemisen riemun ja yhteistyön järjen. Tämän valtavan voimavaran jäsenet ovat valmiit kantamaan vastuunsa ja ponnistelemaan kohti parempaa. Uuden valtuuston tehtävä on rakentaa kanavat tälle luovalle voimalle.

Uusi talousohjelma, joka saattaa tulot ja menot tasapainoon, on välttämättömyys. Keskittyminen oleelliseen, tuottaviin investointeihin ja peruspalveluihin, on edessä. Työpaikkoja, lisää työpaikkoja, menestyviä yrityksiä ja toimeentuloa on yhteinen tavoite.

Tärkein on kuitenkin oululainen ja hänen hyvinvointinsa. Onko lääkäriin pitkä jono, onko lääkäri etevä, parantaako määrätty hoito? On syytä kirkkaasti muistaa, että hallintojärjestelmät ovat kuitenkin vain väline, hyvä palvelu päämäärä.

Paljon vartijaksi on valtuusto valittu.

Keskustan tällä kertaa kahdestatoista valitusta ehdokkaasta neljä on kantaoululaisia ja kahdeksan kehyskuntalaisia. Uuden Oulun kiihkeinä luomisvuosina pelko oli suuri, että iso Oulu valtaa pienemmät naapurinsa ja jyrää hallinnollaan kasvun ja kehityksen maaseututaajamista. Miten kävi? Keskusta on Oulun suurin puolue ja sen edustajista suurin osa kehyskuntalaisia. Siinä pöydässä, jossa päätöksiä tehdään, kuunnellaan tarkalla korvalla maaseudun ääntä.

Nyt voimme avoimesti sanoa, että Oulu on maaseutukaupunki ja ymmärtää, että maaseudun menestys on kaupunkilaisten voitto ja taajamien kehitys haja-asutuksellë siunaus. Pois vastakkain asettelu, pois nurkkakuntaisuus ja tilalle meidän yhteinen Oulumme ja sen tulevaisuus. Myös Oulussa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Keskustapuolue ottaa Riikka Moilasen johdolla vastaan oululaisten antaman valtakirjan. Puolue ryhmittyy yhteisen tavoitteen taakse ja keskittää puolueessa olevan tiedon, taidon ja tahdon tukemaan edustajiaan heidän vaativassa työssään. Mitä selkeämpi oma linja on, sitä helpompaa on työnteko muiden ryhmien kanssa.

Politiikassa henkilökohtainen tieto ja taito eivät ole mitään ilman riittävää luottamusta ja kannatusta. Puolueen voima on kuitenkin sen kaikissa jäsenissä, ei pelkästään valituissa valtuutetuissa. Keskustan johtavana ryhmänä tulee ottaa käyttöönsä jäsenistössä oleva henkinen potentiaali, käyttää kaikki voimavaransa, jotta tuleva vaalikausi olisi menestys.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Sujuvasti Sevillassa

Kävin Sevillassa. Syynä oli yhdistetty esitelmä- ja kokousmatka. Osallistuin entisten teollisuus-, varasto- ja logistiikka-alueiden uudelleen käyttöä koskevaan eurooppalaiseen kokoukseen. Yhdeksän kaupunkia, yhdeksän haastetta, yhdeksän lähestymistapaa. Sevillan konferenssi oli yhteisen kehityshankkeen finaali, tulokset oli saatu esiteltävään kuntoon ja kansiin. Oulun Ranta-Toppila on yksi yhdeksästä esimerkkikohteesta. Me oululaiset saimme arvokkaita suosituksia ja ohjeita eurooppalaisilta ammattilaisilta ja me puolestamme autoimme heitä kaupunkiensa ongelmia ratkottaessa. Kansainvälistä yhteistyötä parhaimmillaan.

Matkailu avartaa ja tuo ainakin kärsivällisyyttä. Menomatkalla matkalaukku jäi jälkeen miehestä. Tuli hotelliin yli vuorokautta myöhemmin. Olin valmistautunut konferenssiin, edustustehtävääni paneelikeskustelijana ja avainpuhujana huolella. Myös pukeutuminen oli mielessä.  Onhan kohteliasta kuulijoita ja myös espanjalaisia isäntiä kohtaan pukeutua asiallisesti, siis pukuun ja solmioon. Ei onnistunut. Puku ja solmio olivat kapsäkissä ja kapsäkki maailmalla. Piti tyytyä edellisen päivän matkapaitaan ilman solmiota, farkkuihin ja samettitakkiin. Samalla piti vaihtaa harmaa virkamiestyyli reteenpään, vapaampaan taiteilijailmeeseen. Hyvin meni. Oululainen suunnitteluosaaminen sai kiitosta ja esittelijäkin meni täydestä.

Eikä tämä mitään. Nyt on sunnuntain puolipäivä. Tulin juuri lenkiltä melkein samaan aikaan matkalaukkuni kanssa. Itse palasin matkalta jo eilisiltana viiden jälkeen. Samahan tuo, kotona pärjää ilman harmaata pukua.

Se ihmetyttää, miten Helsingissä toheloidaan mennen tullen.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi